Nähtävästi me aloitettiin vaimon kanssa viime syksynä uusi harrastus, perhevalmennukset. Ensin oltiin sateenkaariperheiden perhevalmennuksessa, alkuvuodesta monikkoperhevalmennuksessa ja tässä hiljattain oman sairaanhoitopiirin synnytysvalmennuksessa. Nyt oli sitten vuorossa meidän oman neuvolan järjestämä perhevalmennus. Tuo valmennus on suunnattu ensisynnyttäjille ja aikaisemmista valmennuksista poiketen siinä ryhmä on selvästi pienempi. Nyt ryhmään oli ilmoittautunut neljä odottajaa puolisoineen. Tapaamisia on kaksi ennen synnytystä, sekä kaksi vauvatapaamista synnytyksen jälkeen. Oltiin kuultu näistä valmennuksista pelkästään hyvää, joten innolla sitä jo odotettiin.

Valmennuksen tyyli oli lähinnä keskusteleva. Ryhmää vetivät terveydenhoitaja ja neuvolan perhetyöntekijä, mutta kakki paikalla olijat osallituivat aktiivisesti keskusteluun ja kokemuksia vaihdettiin heti ensimmäisistä minuuteista lähtien. Nyt ensimmäisellä kerralla puhuttiin lähinnä synnytyksestä, sen lähestymisestä ja siihen valmistautumisesta. Loppuraskauden vaivoja käytiin läpi myös. Lisäksi puhuttiin muuten valmistautumisesta vauvojen tuloon. Käytiin läpi niinkin konkreettisia juttuja kuin hankintoja vauvalle, tai mistä apua saa jos sitä vauva-arkeen tarvitsee. Myös tukiverkosta ja sen tärkeydestä puhuttiin. Me saatiinkin varsin hyväksyviä nyökyttelyjä kun kerrottiin, että vaimon äiti on tarvittaessa luvannut tulla meille alkuvaiheessa auttamaan vauvojen hoidossa, etenkin jos vaimo ei heti pysty jäämään töistä kotiin. Varsin konkreettisella tasolla siis pysyttiin koko ajan. Oli myös mukavaa kuulla muiden samassa elämäntilanteessa olevien kokemuksia. Seuraavalla kerralla pääpaino on ilmeisesti sitten parisuhteessa, jännityksellä odotamme sitäkin.

Koska kyse oli pienelle tietylle ryhmälle suunnatusta valmennuksesta, mihin piti ilmoittautua etukäteen, oli vetäjillä epäilemättä tiedossa, että mukana on tällä kertaa myös naispari. Ja nyt on pakko sanoa, että parempaa suhtautumista ei olisi kyllä voinut toivoa. Esittelykierroksella mä mainitsin, että tässä on vaimoni ja meidän perheessä tulee olemaan kaksi äitiä. Sen enempää asista ei puhuttu ja meihin suhtauduttiin aivan samalla tavalla, kuin muihinkin. Vetäjät puhuivat järjestelmällisesti koko ajan puolisosta, mikä meitä kyllä lämmitti. Lopuksi jaettiin loppuraskautta ja synnytystä koskevat muistilistat puolisoille, mitkä olivat siis nimenomaan Puolisoille. Puhuttiin vaimon kanssa, että ehkä tuolla valmennuksissa on jo ylipäätään tapana puhua puolisosta, ja hyvä niin. Jos me jonkun asian takia herätettiin tuolla huomiota tai mielenkiintoa, niin syynä oli lähinnä tuo kaksosuus, mistä meiltä jonkun verran kyseltiinkin. Oli myös ihana huomata, että eräs isä heitti vaimon kanssa täysin luontevasti juttua siihen tyyliin, että "sitten kun me ollaan siellä synnytyksissä mukana.." Ilmapiiriltään valmennus oli siis todella lämmin ja kaikin puolin myönteinen kokemus. Kyllähän sitä aina vähän tällaisia tilanteita jännittää, kun koskaan ei tiedä, millainen se suhtautuminen sateenkaariperheisiin siellä on. Meillä on onneksi ollut omasta neuvolasta ainoastaan positiivisia kokemuksia asiaan liittyen, ja tämä kyllä vahvisti sitä edelleen.