Viime aikoina oon lukenut parikin mainitsemisen arvoista kirjaa. Ensimmäinen kirjoista on Tittamari Marttisen ja Aiju Salmisen Ikioma perheeni (2014). Kirja on ensimmäinen suomalainen sateenkaariperheestä kertova lastenkirja. Kirjan päähenkilö on Kuu, jonka perheessä on kaksi äitiä. Kuun kummisetä on transsukupuolinen Niki ja paras kaveri on Kim, jolla on kaksi isää.

Kirjassa on puhuttu asioista niiden oikeilla nimillä niin, että lapsikin ne ymmärtää. Siinä ei ole kaunisteltu eikä kauhisteltu mitään ja asioista on kerrottu niin kuin ne ovat. Kuten lastenkirjoissa aina, myös tässä sattuu ja tapahtuu vaikka mitä. Tarina on mukaansa tempaava ja kuvat selkeitä ja värikkäitä. Vaikka kirjassa on kuvattu monia erilaisia ihmisiä ja erilaisia perhetyyppejä, se on kuitenkin ennen kaikkea kertomus lapsiperheestä ja sen arjesta. Tätä tullaan varmasti meidän pojille lukemaan moneen kertaan (ja vaimo pelkää jo nyt, että meidänkin pojille pitää ostaa hamsterit, niin kuin kirjassa :) ). Kirjan voi halutessaan tilata esimerkiksi täältä.

10306464_10152387769402867_2511528220919

 

Kirjoista toinen on Tuula Karjalaisen Tove Jansson - Tee työtä ja rakasta (2013). Kirja on Tove Janssonin elämänkerta, joka kertoo monilahjakkaan taiteilijan varsin vaiherikkaasta ja tuotteliaasta elämästä. Vaikka kirjan pääpaino onkin Janssonin taiteellisessa tuotannossa, se kertoo omalta osaltaan myös suomalaisesta lesbohistoriasta. Kirjassa kuvataan aikaa, jolloin homoseksuaalisuus oli Suomessa vielä laitonta ja lesbopiirit, etenkin ruotsinkieliset, pienet. Toisaalta kirjassa päästään myös siihen, miten Jansson osallistui linnan juhliin yhdessä elämänkumppaninsa Tuulikki Pietilän kanssa. Kirjassa kerrotaan myös, miten Tove Janssonin seksuaalinen suuntautuminen tulee esiin hänen tuotannossaan, aina Muumi-kirjoista lähtien.

Yksi monista asioista mitä Tove Janssonissa arvostan on, että ymmärtääkseni hän ei koskaan tehnyt sen kummempaa kaapista ulostuloa. Hän ainoastaan oli oma itsenä. Seksuaalista suuntautumista ei salattu, mutta ei siitä tehty mitään numeroakaan. Ja juuri näinhän asian pitäisikin olla, Jansson vaan on tehnyt se jo vuosikymmeniä ennen meidän sukupolvea. Lesbohistorian lisäksi kirja oli muutenkin oikein mielenkiintoinen, joten jos Tove Jansson ja hänen tuotantosa vähänkin kiinnostavat, tämä kannattaa ihan ehdottomasti lukea.