Jo paljon ennen häitä me päätettiin, että halutaan yhteinen sukunimi. Meillä kummallakaan ei ollut sen suurempia tunteita omaa sukunimeä kohtaan, ja toisaalta meille ei sinänsä olisi ollut väliä, vaikka molemmat oltaisiin pidetty oma sukunimi. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyttiin kuitenkin siihen, että lapsia ja meidän tulevaa perhettä ajatellen olisi selkeämpi, jos koko perheellä on sama sukunimi. Silloin me näytetään selkeämmin perheeltä myös ulospäin. Valitettavasti sateenkaariperheet ovat edelleen monessa paikkaa sen verran vieras asia, että meidänkin perhettä joutuu taatusti vielä monessa paikassa selittämään. Voidaan siis ainakin tällä yhdellä pienellä asialla osoittaa kaikille olevamme yhtä perhettä.

Vaimo siis halusi lopulta ottaa mun sukunimen, eikä mulla ollut mitään sitä vastaan. Hakemuksen vaimo täytti heti häiden jälkeisenä päivänä, aikasemmista postauksista voi lukea lisää aiheesta. Mainittakoon kuitenkin, että tämäkin lysti maksoi 185 euroa. Reilu kuukausi sitten vaimo sai jälleen maistraatista postia missä kerrottiin, että nimilautakunta on puoltanut hakemusta. Sen jälkeen asiasta kuulutettiin Virallisessa lehdessä, minkä jälkeen asiassa oli vielä 30 päivän valitusaika. Tuossa kirjeessä luvattin päätös asiasta maaliskuun aikana ja uutta nimeä voi alkaa käyttää, kun päätös postissa tulee. Viime perjantaihin mennessä päätöstä ei ollut vielä kuulunut, joten vaimo reippaana tyttönä soitti maistraattiin ja tiedusteli tilannetta. Kuulemma virallinen päätös asiasta oli jo tehty, mutta päätös pyöri vielä joko jonkun pöydällä, tai postin mukana.

Tänään, 6 kuukautta ja 9 päivää häiden jälkeen, meillä on lopultakin yhteinen sukunimi! Posti toi päätöksen, jonka mukaan vaimo saa mun sukunimen ja voi alkaa käyttää sitä heti. Kyllähän se hienolta tuntui! Vähän jännältä tietysti, koska tänään on ihan tavallinen maanantai, ja yhtäkkiä meillä vaan on sama sukunimi. Ollaanhan me asiasta tietysti paljon puhuttu, mutta kyllä tuo vaimon nimi silti vähän totuttelua vaatii. Vaikka kyse on sinänsä pienestä asiasta, meille se on suuri. Ja tärkeintä on, että meillä on koko perheellä sama sukunimi siinä kohtaa, kun Tyypit syntyvät. Mutta edelleenkin täytyy sanoa, että kyllä vaan oli niin turhaa byrokratiaa tämäkin! Ja eipä tässä ole tasa-arvosta tietoakaan, heteroihin verrattuna.

Meillä oli tänään jännä päivä muutenkin, posti toi nimittäin lisäksi Ikioma perheeni -kirjan (siitä enemmän josssain kohtaa myöhemmin) sekä äitiyspakkaukset. Sinänsä oli hauskaa, että pakkauksia oli kaksi, koska päästiin sitten molemmat samaan aikaa availemaan ja tutkimaan omaa pakkausta. Luonnollisesti toiset vaatteet siellä miellyttivät enemmän kuin toiset, mutta kokonaisuuteen ollaan kyllä kovasti tyytyväisiä. Ja onhan se aina ihanaa päästä hypistelemään uusia pieniä vaatteita! Nyt meillä rullutetaan sitten jo kolmatta konellista pyykkiä tänään (hyvää harjoitusta lapsiperheen arkeen?), että saadaan noita pakkauksen vaatteita ja muita juttuja pestyä. Pakkausta voi käydä katsomassa täällä. Meille tulleet haalarit olivat itse asiassa vähän erilaiset, kuin tuolla Kelan sivuilla. Mutta eipä tuo haittaa, koska tykättiin ihan noistakin, mitkä meille tuli. Kaksosistahan saa kolme äitiysavusta, ja kahden pakkauksen päälle otettiin kolmas avustus rahana. Päätettiin, että mietitään tuolle rahalle joku kiva kohde, mitä sitten lapsille hankitaan.