Tässä kotona ollessa mietin, mitä sellaisia juttuja olisi, mitä nyt jaksaisin tehdä, ja mitä toisaalta tuskin tulee tehty sitten kun Tyypit syntyvät. Ja melkein ensimmäisenä tuli mieleen valokuvat. Digikameroiden myötä kuvien ottaminen on niin helppoa, että niitä kertyy jotenkin ihan vaivihkaa ihan hirveät määrät. Kyllä mä kuvat aina aika nopeasti koneelle saan, mutta auta armias jos niitä pitää jotenkin alkaa järjestelemään tai tilaamaan... Hääkuvat on ainoita, mitä oon viime vuosina saanut jollain tavalla paperille asti; niistä tehtiin kuvakirja.

Vaimon kanssa tuossa todettiin, että voisi olla mukavaa jos meidän yhteisistä vuosista ennnen lasten syntymää tekisi myös kuvakirjan. Tuolta ajalta meillä yhteensä on varmaan tuhansia kuvia, jos kaikki lasketaan. Sieltä löytyy esimerkiksi kuvia useammalta ulkomaanreissulta, lukuisilta kotimaan retkiltä, perhejuhlista, eläimistä, ja ihan tietysti tästä meidän arjesta. Edes noilta ulkomaanreissuilta ei olla aikaisemmin saatu aikaiseksi teettää kuvia. Nyt päätettiinkin sitten, että laitetaan kaikki nuo usemman vuoden kuvat samoihin kansiin.

Olihan siinä melkoinen homma... Ensin kävin kaikki kuvat läpi, valitsin ne reilut 350 kuvaa ja lopulta kokosin ne kirjaksi. Lopuksi muisteltiin vaimon kanssa yhdessä paikkojen nimiä missä on tullut käytyä, ja mietittiin kuvatekstejä. Aika monta työpäiväähän siihen kaikkineen meni. Vaikka tuo lopullinen versio ei ole vielä postissa saapunut, niin luulisin kyllä, että siihen ollaan varsin tyytyväisiä. Tässä muutamia otoksia vuosien varrelta.

 

P6081302-normal.jpg

Praha

 

P7111577-normal.jpg

Saimaa, road tripiltä koti-Suomessa.

 

P2240185-normal.jpg

Bangkok, Thaimaa

 

P3050503-normal.jpg

Koh Phangan, Thaimaa

 

P3010446-normal.jpg

Georgetown, Malesia

 

2013-08-12%2015.26.13-normal.jpg

Meidän rakas KMV ehti jossain kohtaa täyttää 10 vuotta. Kakku vaan melkein meni parempiin suihin. :)

 

Nyt kun on yksi urakka saatu valmiiksi, aloittelin jo vähitellen seuraavaa. Kun lähdettiin hoitoihin reilu vuosi sitten, päätettiin valokuvata meidän vauvaprojektia koko matkan ja tehdä niistä jonkilainen kuvakirja myös. Se on tietysti myös meitä, mutta ennen kaikkea lapsia varten. Sillä tavalla lapsille voi myös ihan konkreettisesti kertoa, miten he ovat alkunsa saaneet, ja miten kovasti heitä toivottiin ja innoissamme odotettiin. Niinpä ollaan roikotettu kameraa mukana klinikkakäynneillä ja toisaalta kuvattu myös esimerkiksi Pregnylin pistämisiä, positiivisen testin tekemistä ja sitä kun maha alkaa vähitellen kasvaa. Tuohon kirjaan on vielä monta kuvaa ottamatta, mutta koska siihenkin alkaa materiaalia olla jo melkoisesti, aloitin vähitellen valita ja järjestää niitäkin. Aika jännät fiilikset tuli katsella kuvia vaikka ensikäynnistä klinikalla, tai monista inseminaatioreissuista. Ennen jokaista inseminaatiota molempien kasvoista näkyy se toivo, että jos tällä kertaa... Ilmeisen hyvin onnistuttiin pitämään tuota toivoa yllä, koska se näkyy kuvista edelleen ennen sitä viidettä ja viimeistä inseminaatiotakin. Jännimpiä ovat silti ehkä ne pari kuvaa, mitkä on otettu heti sen viidennen inseminaation jälkeen. Niistä molempien kasvoista näkyy sellainen tietynlainen rauhallisuus ja varmuus, että nyt se muuten onnistui.