Tässä taannoin kävelimme vaimon kanssa paikallisessa kauppakeskuksessa. Kauppakeskuksen keskellä on kahvila, jossa huomasin erään vähän jo varttuneemman työkaverin istuvan. Tuo työkaveri on vielä näitä, joka rakastaa kaikkia mahdollisia juoruja muista ihmisistä ja suorastaan elää niillä. Työkaveri selvästi huomasi mut ja mä yritinkin ottaa katsekontaktia, että olisin moikannut. Työkaveri ei kuitenkaan ehtinyt mua moikkaamaan, koska hänellä oli kiire nousta seisomaan ja oikein kurkotella, että hän varmasti näkisi, millaisen naisen kanssa olen liikenteessä. Mitä sitä nyt persettä penkissä pitämään, jos voi saada hyvän juorun aiheen!

Tänään käytiin vaimon kassa kaupungilla ja törmäsin siellä sukulaiseen, jota en ole nähnyt vuosiin edes vahingossa. Emme siis ole olleet missään tekemisissä oikeastaan koskaan, jos jossain satumme näkemään vaihdamme pintapuoliset kuulumiset ja puhumme lähinnä säästä. Tervehdin häntä, ja jatkoimme matkaa. Hän kuitenkin käytännössä juoksi meidän peräämme, esitteli ensimmäiseksi itsensä vaimolle ihan käsipäivää, onnitteli meitä ja alkoi kertoa, miten hienoa on kun meille tulee vauva(t) ja kaikkea... Tiedän, että tuo sukulainen tuntee ainakin joitain mun työkavereita, joten eiköhän sana ole sitä kautta kiirinyt. Jälleen kerran sitä tultiin selvästi katsomaan, millainen nainen mulla oikein on. Ja toki voi olettaa, että kun mä kerran olen Se Lesbo, sen naisen jonka kanssa mä olen liikenteessä on pakko olla mun vaimo.

Viikonloppuna käytiin paikallisen MLL:n lastenkirpparilla. Mun sisko oli ollut samaisella kirpparilla, hän oli nähnyt meidät, mutta me emme häntä. Sisko oli sitten nähnyt jonkun oman tuttavansa ja jäänyt juttelemaan, todennut siinä sitten myös että hänen siskonsa vaimonsa kanssa näytti olleen täällä myös. Tuo siskon tuttava oli siihen todennut, että hän näkikin kaksi naista, mitkä ehkä olivat pari ja miettikin, että se oli varmasti sun siskosi... Jepjep, vaikka pienessä kylässä asutaankin, mehän luonnollisesti ollaan Ainot Lesbot täällä, eihän täällä muita pervoja sitten olekaan. Eli jos siellä joku naispari oli, niin tottamooses se oltiin me.

Itselle se on maailman luonnollisin asia, että olet naisen kanssa, eikä siinä ole mulle tai meille mitään erikoista tai ihmeellistä. Kuitenkin sitä suhteellisen usein törmää näihin tilanteisiin, missä mä olenkin ensisijaisesti Se Lesbo. Jos mun puoliso olisi mies, siinäkin tapauksessa hän luonnollisesti jonkin verran ihmisiä kiinnostaisi. Mutta koska - herranjumala sentään - mun puoliso onkin nainen, se vasta ihmisiä kiinnostaakin! Ja koska me ollaan Niitä Lesboja, on meitä ihan okei pällistellä, niin kuin jotain sirkuseläimiä. Häiden jälkeen vaimo on, valitettavasti, paljon useammin ja tarkemmin joutunut ihan kunnolla suurennuslasin alle, kuin jos mun puoliso olisi mies. Tämä on ehkä asia, mihin mä en koskaan täysin totu. Liian usein mua ja meitä vaan pidetään jonain niin erikoisena ja kummallisena, että se herättää huomioita ja sitä ei voi olla pällistelemättä. Ja kun kuitenkin itselle tässä on kyse siitä maailman luonnollisimmasta asiasta, on oikeasti välillä vaikea käsittää, miten se voi jollekin olla jotain niin kummallista. Yllättävän paljon on tilanteita, joissa mä olen ensisijaisesti Se Lesbo. Jännä, koska mun mielestä se nimenomaan ei ole se asia, joka mua ensisijaisesti määrittää.

Käytiin tänään mun siskon luona ja tästäkin asiasta ohimennen puhuttiin. Sisko totesi aika hyvin, että hänestä tuo on säälittävää: kyseessä on aikuisia ihmisiä, jotka kuitenkin ensisijaisesti näkevät teissä sen puolison sukupuolen, ja sen jälkeen voi sitten tuijottaa niin paljon, kuin haluaa. Mä en ole ennen ajatellut asiaa tältä kannalta, mutta sisko oli kyllä ihan oikeassa: se todellakin on säälittävää. Sisko myös totesi huomanneensa, että ihmisillä on joku tarve tulla pällistelmään meitä sen takia, että näkevät lesbon ihan omin silmin ja voivat tehdä suoria (ja luonnollisesti täysin oikeutettuja) päätelmiä siitä, ollaankohan me ihan normaaleja ihmisiä. Joo, siis kyllähän meilläkin tietysti lukee otsassa, että "olen lesbo ja siksi vähän erikoinen". Sanoisinko tästäkin, että omalla tavallaan aika säälittävää.

Mä tuskin koskaan totun tähän, mutta mun mielestä ei mun tarvitsekaan. Itse asiassa mun mielestä me ei tässä olla niitä outoja. Outoja ovat ne, jotka määrittävät toisen ihmisen ensisijaisesti puolison sukupuolen perusteella. Ja outoja  ovat ne, joiden mielestä on ihan ok arvostella ja tuijotella muita miettien, kukahan tässä on ja miten normaali.