Eilen käytiin taas neuvolassa. Vuorossa oli lääkärikäynti, mutta tietysti terkkariakin nähtiin. Mä menin ihan ensin antamaan pissanäytteen. Meidän neuvolan odotushuoneessa on kestovaippojen vaihtopiste, joten vaimo käyttikin odottelun hyödyksi ja kävi tsekkaamassa sen. Ja kyllähän sieltä muutama vaippa lähti mukaan. Ihmiset selvästi jättävät sinne paljon noita äitiyspakkauksen kestovaippoja, enemmän tai vähemmän käyttämättöminä. Lisäksi meidän kotikunta jakoi joku aika sitten kaikille uusille kuntalaisille kestovaipat. Nekin ovat oikein laadukkaita vaippoja, mutta ilmeisen monelta jääneet käyttämättä (sääli sinänsä). Sellainenkin siis lähti mukaan. Mietittiin, että jossain myöhemmässä vaiheessa meidän pitää myös muistaa tuoda sinne vaippoja kiertoon.

Tässä taannoin kävin sokerirasituksessa. Ja siitä olin onneksi selvinnyt ihan puhtain paperein. En mä oikeasti edes epäillyt, että mun sokereissa olisi jotain ollut. Mutta mistäs sitä koskaan tietää, etenkin kun pco ilmeisesti vielä lisää raskausdiabeteksen riskiä. Varsinkin nyt kun maha alkaa jo painaa mahalaukkua ja tuo annoskoko pienenee vähitellen, tässä joutuu jo oikeasti vähän miettimään, mitä sitä suuhunsa pistää, että energiaa tulee tarpeeksi ja vauvat saavat kaiken tarpeellisen. Siksi onkin helpotus, ettei nyt ainakaan tarvitse alkaa mitään syömisiä rajoittamaan.

Hemoglobiini mulla oli edellisellä neuvolakäynnillä alakantissa, 108. Nyt oon sitten kiltisti syönyt rautaa ja näköjään siitä on ollut hyötyä, koska hb oli samoissa lukemissa, eli ei ainakaan laskeut. Oon kokeillut syödä erilaisia rautakapseleita, mutta niistä menee maha enemmän tai vähemmän sekaisin. Noissa nestemäisissä rautavalmisteissa taas on rautaa aika paljon vähemmän, mutta ne eivät käy niin pahasti mahan päälle. Terkkari meinasi, että parempi melkein pitäytyä noissa nestemäisissä raudoissa. Ne kuulemma saattavat imeytyä vähän paremmin. Käytiin siis neuvolan jälkeen hakemassa uusi pullo Floradix Kräuterblut-Saftia.

Pissanäyte ja verenpaine olivat ihan kunnossa. Sitten päästiin siihen "mukavaan" osuuteen, eli vaa'alle mars... Olihan sitä panoa näköjään jo sen kymmenen kiloa kertynyt. Kyllähän se painonnousu tietysti välillä vähän hirvittää, mutta jälleen muistutettiin, että kaksosista sitä saisi tulla vieläkin enemmän. Mun päivän paras hetki koitti, kun mentiin siitä terkkarilta lääkärille. Lääkäri katsoi mua ja totesi heti, että ooko kuule laihtunut, kun näytät siltä! :D Vähän siihen sitten hymähdin, että no en todellakaan.. Nähtävästi näytän naamasta siltä että olisin laihtunut, tätä on jokunen muukin sanonut.  Ilmeisesti ei mulla, siitä kymmenestä kilosta huolimatta, kyllä juuri muuta ole, kuin tää kauhea pallo tässä edessä, raskaus ei edelleenkään näy takaapäin. Vaimon kanssa tehtiin sitten sellainen suora päätelmä, että ilmeisesti mun maha vaan alkaa jo olla niin iso, että pää alkaa näyttää pieneltä. :D

Meillä on ihan kertakaikkisen hauska neuvolalääkäri, ja paremmin meihin ei oikeastaan voisi suhtautua. Hän esimerkiksi kyseli ollaanko jo mietitty, mitä nimityksiä me tullaan itsestämme käyttämään, siis ollaanko äitejä vai mitä. Muutenkin juteltiin sitten äitiyteen kasvusta ja vauvojen syntymään valmistautumisesta. Sykkeet tietysti kuunneltiin dopplerilla ja olivat myös ok, niin kuin kaikki muukin. Seuraavaksi mennäänkin sitten taas ensi viikolla äitipolille ultraan.