Oi miten aurinkoinen ja lämmin päivä oli eilen! Melkein tuntui jo kesältä! Vietettiin vaimon kanssa eilen leppoisaa sunnuntaita kotona puuhastellen. Vaimollahan on ollut projektina keittiön kalusteiden hiominen ja maalaus. Tästä syystä meidän keittiön pöytä on jo hetken aikaa tönöttänyt autokatoksessa. Eilen oltiin sitten jo siinä vaiheessa, että pöytä oli saanut viimeisenkin maalipinnan. Vaimo kuitenkin suuressa viisaudessaan päätyi siihen, että pöytään olisi vielä hyvä laittaa ohut lakkakerros. Kohta nimittäin kuitenkin jotkut kaksi Tyyppiä paukuttavat lusikoilla pöytää vasten, ja maalipinta saattaa tykätä siitä kyttyrää. Vaimo lähti siitä sitten samantien lakkaa pikaisesti hakemaan. Ihana yllätys oli, kun vaimo toi lakan lisäksi myös ison kassillisen kukkia. Mä oon jo hetken aikaa puhunut, että olisi kiva laittaa vähän terassia kesäkuntoon, mutta tähän mennessä se kukkien hakeminen on vielä jäänyt. Nyt tuli siis sekin asia korjattua.

Loppupäivä vietetiinkin sitten terassilla. Meidän takapihalle ei tuule oikeastaan yhtään, mutta aurinko siihen kyllä paistaa, joten melkoisen kesäiseltä siinä jo tuntui. Vaimo sai keittiön pöydän valmiiksi ja aloitti vastaavan työstämisen tuoleille. Mä siivoilin hissukseen terassia ja laitoin kukkia. Eilen myös ruokailtiin ensimmäistä kertaa ulkona tänä keväänä. Vielä ei sentään grillattu, mutta eiköhän siihenkin päästä ihan lähiaikoina. Jossain kohtaa kaivoin myös virkkuuvehkeet, ja istuskelin auringossa virkkaamassa vaimon puuhastellessa vieressä, Paronittaren vaaniessa lintuja pensaiden alta ja KMV:n päivystäessä pensasaidan vieressä, jos jotain mielenkiintoista sattuisi menemään ohi.

Illemmalla jatkettiin vielä puuhastelua sisällä. Mä virkkasin tässä hiljan pojille pipot. Kokonsa puolesta ne toivottavasti menevät ensi keväänä vaunutellessa. Siinä sitten puhuttiin, että pojille voisi kyllä tehdä jokusen muunkin pipon, ja itseasiassa me tarvittaisiin itsekin sellaiset vaunuttelu-/koiranlenkityspipot. Tästähän vaimo innostui, ja tempaisi sitten pipot koko meidän perheelle. Naureskeltiin niiden valmistuttua, että onkohan tää nyt vähän noloa, jos me ollaan koko perhe samanlaisissa pipoissa.. Mutta sitten tultiin siihen tulokseen, että ihan sama. Etenkin, kun niistä tuli aika kivat. Ylärivissä siis meidän vähän isommat pipot ja alarivissä vähän pienempiä pojille. Kolme niitä on ihan vaan sen takia, että tuota ruskeaa kangasta nyt sattui jäämään.

2014-04-27%2019.10.21-normal.jpg

 

Tässä myös nuo mun virkkaamat vaunuttelupipot. Ohje oli kirjasta Virkkaa suloista lapselle (Trench, N. 2012). Tein pipoista kuitenkin hieman pienemmät, kuin tuossa ohjeessa.

2014-04-21%2012.12.50-normal.jpg

 

Tässä vielä yksi pipo, minkä hiljattain tein. Se syntyi puolivahingossa ihan vaan niistä langoista, mitä kotoa sattui löytymään ja aikani kuluksi aloin sitten näperrellä. Lopputuloksena oli vaimolle pipo ensi talveksi, mistä tuli itse asiassa ihan kiva.

2014-04-11%2011.27.59-normal.jpg

 

Vaikka eilen ei mitään niin ihmeellistä tehtykään, päivä oli ihana. Oli paljon aurinkoa, yhdessäoloa ja yhteisiä puuhasteluja. Eihän sitä leppoisaan sunnuntaihin oikeastaan mitään muuta tarvitsekaan. Jälleen kerran on todettava, että kyllä se onni vaan löytyy sieltä arjesta, niistä yhteisistä hetkistä ja pienistä asioista.