Niin sitten napsahti 26 raskausviikkoa kasaan. Maha kasvaa edelleen ihan silmissä. Ollaan vaimon kanssa sitä aika tiiviisti kuvailtu, tarkoituksena saada sitten jossain kohtaa aikaiseksi jonkun näköinen kuvakirja, missä on kuvia sekä hoidoista koko ajalta, että raskaudesta. Voidaan sitä sitten Tyypeille näyttää ja kertoa millainen matka kuljettiin, ennen kuin he syntyivät. Tässä yksi tämän päivän otoksista, tältä näyttää siis masu rv 26+0, onhan sitä jo siinä...

P4040373-normal.jpg

Tahti on viime päivinä hidastunut entisestään. Ja viime yön nukuin itse asiassa sohvalla. Korostettakoon, että sohvalla nukkumisella ei ole mitään tekemistä vaimon kanssa. Mun on vaan jo niin hankala olla pitkällään, että nukkuminen käy helpommin puoli-istuvassa asennossa. Aamulla kyllä mietittiin, että voitaisiin tänään raahata kaikki meidän tyynyt sänkyyn, jos niiden kanssa saisin tuollaisen istuvan nukkuma-asennon. Siinä on vaan se vaara, että sitten vaimo ei kohta mahdu sänkyyn enää ollenkaan... No, katsotaan miten tilanne etenee ja miltä tuntuu.

Tyypit ovat edelleen melkoisen kovia liikkumaan, ilmeisesti siis mahassa täytyy olla jonkin verran vielä tilaa, koska kuperkeikkaa pääsee heittämään ilmeisen näppärästi. Tässä ensimmäisen 26. viikon aikana oon jo myös selvästä ehtinyt muodostaa jonkinlaisia mielikuvia meidän Tyypeistä, nähtäväksi sitten jää, ovatko lopulta yhtään noiden mielikuvien kaltaisia. Meidän poika on harkitseva ja rauhallinen, mutta kuitenkin osaa hyvin pitää puolensa, jos toinen alkaa töniä. Poitsu myös mielellään majailee kyljessä, mikä ei itse asiassa tunnu kovin kivalta, mutta näyttää välillä tosi friikiltä, kun kyljessä kasvaa sarvi. Poitsu on myös näistä kahdesta se, joka selvästi reagoi voimakkaammin pianonsoittoon ja musiikkiin ylipäätään. Toinen Tyyppi taas on ihan mahdoton menijä, hän ei taida olla hetkeäkään paikoillaan. Tämä Tyyppi heittää täyden kuperkeikan ainakin kerran tunnissa ja viihtyy ison osan ajasta poikittain. Hän on myös se, joka pieneenkin mahan tönäisyyn reagoi potkaisemalla todella voimakkaasti takaisin. Eiköhän meillä tässä ole jonkun sortin palloilija kasvamassa.

26 viikkoa on tosiaan takana, ja alle 100 päivää laskettuun aikaan. Vaikka la onkin heinäkuun puolella, mä kyllä huomaan ihan säännönmukaisesti ajattelevani, että kesäkuun lopussa Tyypit viimeistään syntyvät. Päiviä on siis todellisuudessä jäljellä jo selvästi alle tuon 100. Aika hurjaa, miten äkkiä aika on mennyt! Kohta on jo kesä ja meidän Tyypit on täällä! <3