Melkoisesti se näyttää venyvän. Tuo mun mahanahka nimittäin. Oon jo pari viikkoa odottanut ensimmäisiä raskausarpia. Maha kun alkaa olla jo melkoisen pinkeä. Vielä niitä raskausarpia ei ole tosiaan tullut, mutta eiköhän se ole vain ajan kysymys, koska ensimmäiset rytkähtää. Kyllähän me ollaan ahkerasti mahaa rasvattu, mutta eihän silläkään pysty kokonaan arpia ehkäisemään. Maha kasvaa nimittäin niin hurjaa vauhtia, että ensimmäiset äitiyshousutkin jäivät jo pieniksi. Siis pieneksi jäi se resoriosa, mikä tulee mahan päälle, muuten housut olisivat kyllä mahtuneet vielä jalkaan. Alan jo vähitellen näyttää vähän broilerilta, kun keskivartalo on kauhea pallo, ja siihen verrattuna jalat alkaa ja näyttää pieniltä. Tässä siis masu 24+1:

1972450_10152288265337867_567768882_n-no

Hauska juttu on myös se, että mulle on todella moni tullut sanomaan, että voi kun sä olet pieni (!?). Seuraavaksi sitten näytetään leukaa ja kaulaa ja todetaan, että ei sulla näy täälläkään yhtään mitään... Oon siihen sitten todennut, että joo ne vauvat on kyllä täällä ja osoittanut mahaa. :) Ilmeisesti aika yleinen on tuo oletus, että raskaana olevan kuuluu ottaa painoa ja turvotusta tasaisesti joka puolelle. Mulla ei ole turvotuksia edelleenkään yhtään. Ja se mitä on tullut painoa, on tullut mahaan. Edelleenkään jos takaapäin katsoo, niin eipä mun arvaisi olevan raskaana. Musta mulla on kyllä aika hyvin tuota mahaa viikkoihin nähden. Mutta ilmeisesti sitten näytän pieneltä, kun mulla ei muuta ole, kuin tuo maha.

Nyt kun oon ollut saikulla, oon aika paljon lepäillyt kotona. Joka päivä oon vähän yrittänyt olla liikkeellä, mutta aika pian alkaa paikkoja särkeä. Melkein joka päivä oon myös yrittänyt venytellä selkää ja muutenkin vähän jumpata, ja kyllä siitä tuntuu apua olevat. Mutta kyllähän tuo fyysinen aktiivisuus väkisinkin vähenee joka päivä, halusin tai en. Koska nyt on sitten pitänyt keksiä jotain puuhaa kotona, mikä ei vaadi sen suurempia ponnisteluja tai liikkumista, oon ihan kirjaimellisesti koukuttanut itseni tuohon virkkaamiseen. Mä oon selkeästi alkanut vähitellen päästä irti mun peruskouluvuosien käsityötraumasta. :) Ja täytyy sanoa, että kyllä tuo virkkaaminen oikein mukavaa puuhaa on. Aikani kuluksi laitoin meidän yhden sohvatyynyn uuteen uskoon. Tosin tällä menolla meillä on kyllä kämppä täynnä kaikkea mahdollista virkattua, ennen kuin vauvat syntyvät. :)

1491752_10152275355992867_676550478_n-no