Vietettiin viikonloppuna vaimon kanssa pari päivää ystävien luona kyläilemässä, oli kaikin puolin oikein mukava reissu. Ajomatkaa oli pari tuntia suuntaansa, mikä ei normaalioloissa ole matka eikä mikään. Kotimatkalla kuintenkin puhuttiin, että tämä taisi olla meidän viimeinen vähääkään pidempi reissu ennen Tyyppien syntymää. Mä en yksinkertaisesti pysty kunnolla enää istumaan pitkiä aikoja. Kotimatkalla oli pakko pysähtyä jaloittelemaan, että kestin kotiin asti. Selkä tuli ihan armottoman kipeäksi, samoin lonkat, nivuset ja pakarat särkivät melkoisesti. Että nuo pidemmät reissut tosiaan taisivat olla hetkeksi tässä.

Istumisen lisäksi myös vähänkin pidempi ja/tai rivakampi kävely alkaa olla melkoista tuskaa. Mahaa ja selkää alkaa särkeä suhtellisen nopeasti. Kauppareissuilla meillä on jo selkeä työnjako: vaimo työntää ostoskärryjä, latoo ostokset kärryihin, pakkaa kassit ja kantaa ne autoon. Mä lyllerrän (hyvin) hitaasti kärryjen vieressä ja annan mielipiteeni siitä, mitä ostetaan. Tuo kantaminen ja etenkin kumartelu nimittäin tuntuu jo myös melkoisen pahalta. Ja etenkin se kumartelu on kerran jos toisenkin saanut supistuksia aikaan.

Mä olen aina liikkunut paljon, ja mulla oli raskauden alkaessa keskimääräistä parempi yleis- ja lihaskunto. Jotenkin mä olin typerästi olettanut, että kyllähän nyt mun kroppa kestää raskauden oikein hyvin. Alkuraskaudesta suunnittelin vielä, että kyllähän sitä lenkkiä voi juosta jonnekin rv20 paikkeille, kuten tiedän monien tehneen. Paskanmarjat. Monesta paikasta olen lukenut, että kaksosraskaus on selvästi yksösraskautta suurempi rasitus kropalle, joissain paikoissa puhutaan suoraan kaksinkertaisesta rasituksesta. Ja pakkohan se on vähitellen alkaa uskoa, että näin todellakin taitaa olla. Asiaa ei myöskään varmasti yhtään helpota, että mä olen aika pienikokoinen. Ja kun maha ei mahdu kasvamaan pituussuunnassa, se kasvaa eteenpäin. Eli muutamissa viikoissa mun kropan painopiste on mennyt aivan persiilleen. Ihmekös tuo sitten, jos keskivartalon ja lantion alueella alkaa olemaan vaivoja.

Neuvolasta ohjeistettiin hakemaan fysioterapeutilta tukivyö, mikä voisi noihin keskivartalon vaivoihin auttaa. Jonkun aikaa olen sitä nyt käyttänyt, ja kyllä siitä jotain apua selvästi on. Mutta tuskin sekään ihmeitä tekee. Lisäksi olen koittanut kovasti jumpata ja venytellä, mikä sekin auttaa, muttei poista vaivoja kuitenkaan. Mulla on vielä tämä viikko (kesä)lomaa, mutta viikon päästä pitäisi palailla töihin. Mielelläni sinne kyllä hetkeksi vielä menisin, muuten tästä keväästä uhkaa tulla melkoisen pitkä. Mutta koska töissä joudun paljon kävelemään ja nostamaan, alkaa kyllä tuntua, että aika vähissä taitaa olla meikäläisen työpäivät ennen Tyyppien syntymää.

Yöt alkaa myös olla vähän hankalia. Ensinnäkin mun on iltaisin vuorattava puoli sänkyä tyynyillä. Vaimo onkin jo kommentoinut, ettei hän kohta mahdu meidän sänkyyn ollenkaan. Nykyäänhän on turha kuvitellakaan nukkuvansa muuten, kuin kyljellään. Mulla on siis tyynyjä etupuolella tukemassa mahaa, ja takana tukemassa selkää. Samoin tyynyjä löytyy myös polvien välistä. Siinä siis menee hetki, kun iltaisin asettelet kaikki tyynyt ja ähellät itsesi niiden väliin. Ja sitten kun olet juuri saanut unen päästä kiinni, on tietenkin pakko mennä pissalle, jonka jälkeen tyynyt saa taas astella uudestaan. Samoin kyljen kääntäminen tyynyjen kanssa  vaatii vähän ylimääräistä puhinaa. Mutta niiden kanssa hyvän asennon hakeminen on paljon helpompaa, kuin ilman niitä. Nukkumista haittaa myös se, että pakaroita särkee ihan hirvesti etenkin öisin. Asentoa vaihtamalla se aina helpottaa, mutta välillä on pakko nousta jaloittelemaan.

Kyllähän se vähän hirvittää, että jos olo on jo tässä vaiheessa vähän tukala, mitä tuosta loppuraskaudesta tulee. Mutta vaikka vaivoja alkaakin olla, mä en jotenkin osaa ajatella itseäni vielä mitenkään huonokuntoiseksi tai koe oloa liian hankalaksi. Ehkä näihin raskausajan vaivoihin luonnostaan asennoituu niin, että ne nyt sattuvat kuulumaan tähän ja ovat kuitenkin muutaman kuukauden päästä kokonaan ohi. Kaikesta huolimatta musta on edelleenkin ihanaa olla  raskaana, ja kaupassakin kuljen reteästi takki auki niin, että maha varmasti näkyy. :)