Tänään oli siis vuorossa sokerirasitus. Etukäteen mua jännitti eniten, miten jaksan istua sen pari tuntia. Selkä ei nimittäin kestä enää yhtään pidempää istumista. No, eipä se istuminen sitten lopultakaan ollut se mun suurin ongelma.

Kiltisti olin siis ohjeiden mukaan ollut syömättä ja juomatta eilisestä illasta asti. Tosin aamulla heräsin jo puoli neljältä siihen, että mulla oli nälkä. Tämä nyt ei ole ollut viime aikoina mitenkään tavatonta, nyt vaan ei saanut syödä edes aamulla. Tuosta puoli neljästä asti pyörin hereillä ja lopulta viiden aikoihin nousin ylös, etten herätä vaimoa. Tutkimukseen suunnistin sitten jo ennen kahdeksaa aamulla.

Aluksi otettiin ensimmäinen verikoie, minkä jälkeen join pari lasillista mahdollisimman ällönmakeaa, muka vadelmanmakuista litkua. Litku meni onneksi alas ongelmitta. Heti tässä kohtaa sanoin, että en varmaan sitten jaksa koko aikaa istua. Ja mua ohjeistettiin, että sitten jos siltä tuntuu, tulen sanomaan ja pääsen pitkälleen.

Aika pian litkun juomisen jälkeen Tyypit selkeästi vetivät elämänsä ensimmäiset sokerihumalat. Mahassa kävi aivan hirveä vilseke ja potkua tuli joka suunnasta. Tästä myöhemmin mainitsin, ja kuulemma on aika tavallista, että vauvat sokerista villiintyvät. Ensimmäisen vajaan puoli tuntia jaksoin melko hyvin istua odottelemassa. Sitten alkoi tulla hieman huono olo, mikä voimistui aika nopeasti. Ehdin juuri mennä kysymään, että mihis täällä pääsee pitkäkseen, kun päässä alkoi jo humista siihen malliin, että seuraavaksi menee taju. Samaan syssyyn alkoi myös tuntua, että oksennuskin tulee ihan just. Ehti siinä oikein jo kylmä hikikin nousta ja silmissä lähteä sumentumaan. Pääsin onneksi heti pitkälleen ja olo helpotti aika nopeasti.

Niinpä siis pötköttelin lopun tutkimuksen ajan. Verikokeet käytiin ottamassa tunnin ja kahden tunnin kohdalla litkun juomisesta. Koska viime yö jäi vähän lyhyeksi, käytin tuon pötköttelyn hyväkseni, ja otin pienet torkut. Kun tutkimus oli ohi, olo oli ihan siedettävä. Mun oli ollut tarkoitus lähteä heti suoraan siitä tutkimuksesta hoitamaan pari asiaa. Jotenkin olo kuitenkin tuntui sen verran vetelältä, että suunnistin ensin kotiin syömään ja lepäilemään. Koko loppupäivän on ollut edelleen vähän hutera olo, mikä voi tietysti tietysti osittain selittyä väsymykselläkin. Mutta yllättävän koville tuo sokerirasitus otti. No onpa sekin ohi ja taas ollaan yhtä kokemusta rikkaampia.