Eilen oli mun viimeinen lomapäivä, ja tämä päivä alkoi heti aamulla neuvolalla, ennen kuin oli tarkoituksena mennä töihin. Mua oli jo vähitellen alkanut vähän hirvittää ajatus töihin menemisestä, koska hetkittäin ihan jo tämä arkikin tuntuu ottavan liikaa voimille. Istumaan pystyn vain lyhyitä aikoja kerrallaan, kävelemään ainoastaan pieniä matkoja ja nekin hyvin hitaasti, oikeastaan mitään en pysty enää nostamaan ja ihan jo vaikka pyykkien ottaminen koneesta provosoi supistuksia. Navan ja polvien välissä särkee käytännössä jo jokainen paikka. Tästä kun terkkarin kanssa heti ensimmäiseksi juttelin, hän oli sitä mieltä, että laitetaan tämä viikko saikkua. Viikon päästä mennään kuitenkin jo taas äitipolille, joten jatkot saa sitten miettiä siellä. Kyllähän mä olisin mielelläni vielä hetkeksi mennyt töihin. Totuus on kuitenkin, etten mä olisi siellä juuri mitään pysytynyt tekemään. Ja toisaalta, miksi ottaa myöskään mitään ylimääräisiä riskejä töissä rehaamalla, ei siitä mitään kruunua saa kuitenkaan. Tärkeintä on kuitenkin, että raskaus etenee niin kuin pitää ja Tyypit voivat hyvin. 

No, tokihan siellä neuvolassa paljon muutakin juteltiin. Myös vaimo oli mukana ja olikin tosi kiva, kun terkkari kyseli myös vaimon fiiliksiä raskauteen liittyen. Pissanäyte tietysti katsottiin (siis multa, ei vaimolta..) ja se oli ok samoin kuin verenpaine. Hemoglobiini oli vielä viime kerralla kunnossa, mutta nyt se oli laskenut reippaasti ja oli enää 108. Niinpä sainkin sitten ohjeet syödä rautaa, ettei se enempää laskisi. Ei siis ole mikään ihme, että on hengästyttänyt. Painoakin oli tullut ihan hyvin, niin kuin tietysti pitääkin. Tosin mä luulin, että sitä olisi tullut vieläkin enemmän. Mutta ehkä se vaan itsestä tuntuu siltä, kun on tämä kunnon pallomaha tässä edessä. Tyyppien sydänäänet kuunneltiin tietysti myös. Ja siellä ne tasaisesti jumpsuttivat. 

Viime viikolla tuli 22 raskausviikkoa täyteen, mikä on siis raja sille, että voi hakea Kelasta äitiysavustusta. Ja tällä kertaa saatiin sitten neuvolasta tuo todistus raskauden kestosta, mikä Kelaan täytyy toimittaa. Siinä myös näkyy, että kyse on kaksosraskaudesta, jolloin me siis saadaan tuo avustus kolminkertaisena. Heti kotona katsottiin, että tämän vuoden äitiyspakkaukset ovat näköjään tulleet jo jakoon. Asiallahan ei vielä ole kiire, mutta jossain kohta tässä ehtiessä sekin voi nyt hoitaa. 

Mä olen jo moneen kertaan ehtinyt verrata itsäni muihin raskaana oleviin, niin painon, voinnin kuin kaiken muunkin suhteen. Etenkin tuo töissä oleminen on mietityttänyt jo senkin takia, että kuitenkin monet jaksavat töissä sinne äitiysloman alkuun asti. Terkkari kuitenkin totesi, että mun on ihan turha verrata itseäni yhtä lasta odottaviin. Kaksosraskaus on kuulemma kuitenkin sen verran eri asia. Kyllähän mä olen sen jollakin tavalla koko ajan tiennyt, mutta kieltämättä helpotti, kun joku sanoi sen ääneen. Raskaudet ovat muutenkin erilaisia, ja kaksosraskaus on sitten vielä vähän eri asia. Eli nyt on ehkä korkea aika lopettaa tuo vertailu ja luottaa siihen omaan oloon.