Äkkiä se aika menee! Eilen tuli kuluneeksi puoli vuotta meidän häistä. Toisaalta tuntuu, että häät olisivat olleet vasta muutaman viikko sitten. Ja toisaalta välillä tuntuu, että niistä on jo monta vuotta. Onhan häiden jälkeen silti ehtinyt jo tapahtuakin vaikka mitä, joten ihmekös tuo jos ajan kulumista on välillä vaikea hahmottaa. Vaikka häiden järjestäminen vie aikaa ja rahaa, ollaan vaimon kanssa moneen kertaan puhuttu, miten tyytyväisiä kuitenkin ollaan, että juhlat tuli järjestettyä. Ja meillä oli sentään aika pienet juhlat. Eihän sitä silloin etukäteen niin ajatellut, mutta näin jälkikäteen meitä olisi todennäköisesti alkanut harmittaa, jos ei juhlia olisi järjestetty ollenkaan. Naimisiin meneminen on kuitenkin sen verran merkittävä asia ihmisen elämässä, että kyllä sitä kannattaa juhlia. Se oli meidän suuri päivä, mistä riittää muisteltavaa yhä edelleen, ja varmasti riittää vielä vuosiksi eteenpäin. Joka päivä tuosta päivästä meitä muistuttaa hääkuva, mikä on olkkarin hyllyn päällä.

Ei me ensimmäistä puolta vuotta naimisissä sen kummemmin juhlistettu, ehkä on parempi jo siirtyä juhlimaan niitä kokonaisia vuosia. Vaimo oli kuitenkin hankkinut mulle pienen yllätyksen. Mä olin nimittäin kerran jos toisenkin jo ehtinyt kaupassa hypistelemään Tove Janssonin juuri ilmestynyttä elämänkertaa, raaskimatta sitä kuitenkaan ostaa. Vaimo päätti sitten yllättää, ja ostaa sen mulle vähän niin kuin puolivuotishääpäivälahjaksi. Oli kyllä todella mieluinen yllätys! Näissä pienissä jutuissa se parisuhteen suola onkin: hyvin harkitut pienet tai vähän suuremmatkin yllätykset ja huomion osoitukset ovat aina paikallaan! <3

2014-03-28%2019.11.38-normal.jpg

Eilisen ohjelmassa oli myös visiitti vaimon vanhempien luokse, jonne ajomatkaa on noin tunnin verran. Matkat sujuivat suhteellisen hyvin, mutta tämä taisi kyllä olla viimeinen visiitti anoppilassa ennen vauvojen syntymää. Sen verran selän päälle tuo autossa istuminen kuitenkin käy. Vaikka samalla reissulla käytiinkin tekemässä muutamia hankintoja vauvoille, mistään rankasta reissusta ei ollut kysymys, lähinnä mä makasin anoppilan sohvalla ja söin hyvin. :) Kuitenkin kotiin tullessa huomasin, että kyllä tällainen päivän reissu käy voimille ihan eri tavalla, kuin aikaisemmin. Vaimon vanhemmat ovat alusta asti olleet ilmeisen innoissaan tulevasta perheenlisäyksestä. Etenkin mulle se on ollut hirvittävän tärkeää. Vaikka me ajatellaankin automaattisesti, että vaimon vanhemmat ovat lapsen isovanhempia, ei kaikissa sateenkaariperheissä kuitenkaan ole itsestäänselvyys, että ei-biologiset-isovanhemmat tuon roolin ottavat. Meillä ei kuitenkaan ole missään vaiheessa ollut mitään ongelmia tai epäilyksiä tämän asian suhteen, mikä on ihan mahtavaa ja tosi iso juttu. Etenkin vaimon äiti on hyvin kiinnostunut raskauden etenemisestä ja kuulumisista. Eilen kyläillessä Tyypit alkoivat luonnollisesti jossain kohtaa potkia oikein kunnolla. Tällöin anoppi ei selvästikään voinut olla vähän kokeilematta mahaa ja potkuja, ja hieman tönäisemättä Tyyppejä takaisin. Tyypit siis pääsivät ensimmäistä kertaa potkimaan Mummia. :) Nämä ovat ehkä pieniä juttuja, mutta kuitenkin omalla tavallaan isoja ja tärkeitä.

No, samalla reissulla käytiin siis tekemässä jotain hankintojakin. Ja koska kaikki ilmainen luonnollisesti pitää ottaa mitä saa, haettiin samalla ilmainen BabyBox. Ja ihan kiva se sisältö olikin. Luonnollisesti vaatteiden lisäksi boxissa oli myös iso nippu mainoksia ja tarjouksia. Oman BabyBoxin voi tilata täältä.

2014-03-28%2019.04.57-normal.jpg

Iso osa hankinnoista Tyyppejä varten alkaa olla jo tehtynä. Eilen kierreltiin vielä lastentarvikeliikkeissä, ja kyllähän sieltä muutamia juttuja tarttui mukaan. Ollaan yritetty etsiä sellaista hoitoalustaa, mikä meidän silmää miellyttäisi, ja eilen sellaisen löytyi. Samaten löytyi myös kylpyamme. Tuttipullo- ja tuttiasioita ollaan pohdittu paljon. Mulla on parin viikon päästä aika hammashoitolaan, ja ajattelin siellä kysellä tuosta tuttiasiasta suhteessa hampaisiin ja niiden kehitykseen. Niitä tutteja ehtii sitten kyllä hankkia, ja eiväthän kaikki lapset suostu niitä edes syömään. Tuttipulloja tullaan kuitenkin ihan varmasti tarvitsemaan. Ja ollaan kovasti tykästytty Lifefactoryn lasisiin pulloihin. Yksi sellainen löydettiin sattumalta kirpparilta, käyttämättömänä ja vielä muovitkin päällä. Yhdellä puollolla ei kuitenkaan pitkälle pötkitä kahden vauvan kanssa, joten ostettiin toinen samanmoinen. Varmasti isommallekin määrälle pulloja olisi ehkä käyttöä, mutta tässä kohtaa ei lähdetä hankkimaan niitä sen enempää. Ylipäätään yritetään olla hamstraamatta hirveästi tavaraa, ja mieluummin satsataan niihin, mitä oikeasti tarvitaan. Pullojen tarve riippuu paljolti myös imetyksen onnistumisesta, mutta sitähän ei voi vielä ennakoida. Nyt on kuitenkin pari pulloa hankittuna, jotka taipuvat sitten myöhemmin nokkamukeiksi, kun tutin paikalle vaihtaa nokan. En ala tässä sen enempää selvittämään lasisen tuttipullon etuja, niitä löytyy aika helposti googlettamalla, jos asia kiinnostaa.

Tyyppien turvakaukalot on hankittu jo alkuvuodesta, ja tähän asti ne ovat olleet säilytyksessä anoppilassa. Eilen otettiin sitten nuo kaksi valtavaa laatikkoa mukaan, nyt ne ovat keskellä meidän lattiaa. Pitkällisen harkinnan jälkeen päädyttiin telakallisiin turvakaukaloihin. Noissa hankkimissamme kaukaloissa on helppo mekanismi, kaukalo tarvitsee ainoastaan napsauttaa kiinni telakkaan. Käytettävyys oli meille yksi tärkeimmistä asioista, kun kaukaloita valittiin. Koska vauvoja on  kaksi ja oletuksena on, että jompikumpi meistä joutuu välillä liikkumaan lasten kanssa yksin, mitä helpommin kaukalot saa autoon (oletuksena on myös, että tässä kohtaa molemmat huutavat kurkku suorana), sen parempi ja mukavampi kaikille. Tänään olisi sitten tarkoitus sovitella telakoita autoon ja katsoa, miltä se kunnon perheauto näyttääkään. :)