Eilen käytiin taas äitiyspolilla. Ollaan tässä moneen kertaan vaimon, ja monen muunkin kanssa mietitty, miten hassulta se tuntuu, ettei normaalissa ongelmattomassa yksikköraskaudessa niitä ultraääniä ole raskausaikana kuin yleensä se kaksi. Sehän on ihan tosi vähän! Etenkin tuo väli rakenneultrasta synnytykseen on ihan hirmuisen pitkä. Me ollaan oltu tosi tyytyväisiä ja helpottuneita, kun päästään Tyyppejä katselemaan vähintään kuukauden välein. Kyllä tässä jotenkin turvallisempi olo tulee, kun useasti varmistetaan, että kaikki on hyvin.

Mä ehkä hermoilin alkuraskaudessa enemmän siitä, mitä Tyypeille mahtaa kuulua. Nyt oon kuitenkin jotenkin rauhoittunut siihen, että kun maha kasvaa hyvää vauhtia ja Tyypit liikkuvat paljon, niillä oletettavasti kaikki on hyvin. Tuosta mainitsin lääkärillekin, ja hänen mukaansa se menee juurikin niin. Liikkeet on kuulemma aika hyvä vauvojen hyvinvoinnin mittari, jos siellä kovin huonosti voitaisiin niin eipä siinä paljon olisi voimia liikkua. Ultralla kun Tyyppejä sitten katsottiin, niin lääkäri totesikin, että kyllä nämä näköjään ovatkin kovia liikkumaan. :) Toinen Tyypeistä viuhtoi käytännössä poikittain. Hänen sukupuoltaan ei viimeksi ultralla näkynyt, eikä kyllä näkynyt vieläkään. Meno oli edelleen niin kova, että hyvä kun saatiin nuo pakolliset mittaukset tehtyä. Toisesta Tyypistä sanottiin jo viimeksi, että kyseessä olisi ilmeisesti poika. Kun tämä Tyyppi saatiin tarkastelun alle, me ei edes vaimon kanssa ehditty hahmottaa miten päin hän siinä kuvassa oli, kun kätilö jo naurahti ja lääkäri totesi, että tässä taisikin olla sitten poika. Ilmeisesti siellä siis pippeli aika selvästi vilahti, mutta me ei sitä kyllä ehditty näkemään. Molemmilla Tyypeillä siis oli kaikki oikein hyvin. Kumpikin on myös kasvanut hyvin, painoarvioksi tuli molemmille 700g, eli kuulemma ihan keskikäyrällä mennään.

Mä olen vähän stressannut tuota kohdunkaulan tilannetta. Ehkä lähinnä sen takia, kun tässä on kuullut näitä kauhutarinoita siitä, miten kaksosraskaudessa kohdunkaula voi lähteä lyhentymään, ja sitten vauvat syntyvät reilusti ennen aikojaan. Etenkin nyt kun alkaa vähänkin kovemmassa rasituksessa supistella aika herkästi, mä olen asiaa miettinyt ja siitä vähän vaimolta salaa stressannutkin. Multa tuo kohdunkaula mitattiin n. 1,5 kk sitten, ja silloin se oli ihan ok. Sen jälkeen on kuitenkin supistellut jonkun verran, joten mistäs sitä koskaan tietää... No, tuo kohdunkaula mitattiin nyt ultraäänellä. Ja sitä oli jäljellä n. 4cm, eli ihan reilusti. Sen mitan pitäsi kyllä kestää supistelujakin. Eli eiköhän tässä uskalla rauhoittua asian suhteen.

Sitten kun puhuttiin mun voinnista muuten, kerroin suoraan miten kipeänä mulla on paikat; siis selkä, lonkat, nivuset ja pakarat. Kävellä ei jaksa/pysty, eikä oikein istumaan, ja jos kovasti kumartelee tai vähääkään rehkii alkaa herkästi supistella, kauppakassia en enää pysty kunnolla nostamaan. Niinpä mulle sitten kirjoitettiinkin saikkua äitiysloman alkuun asti. Kyllähän se vähän hurjalta tuntuu, olla kotona niin pitkään. Mutta toisaalta, en mä olisi enää töihin pystynyt menemään, vaikka olisin halunnutkin. Jännä ajatella, että seuraavan kerran menen siis töihin aikaisintaan joskus syksyllä 2015. Tyypit ja niiden hyvinvointin on kuitenkin tässä kohtaa kaikkein tärkeimpiä, kyllä niitä töitä ehtii sitten tehdä ihan tarpeeksi myöhemminkin.

Yksi asia mikä mua kyllä vähän pisti tuolla äitipolilla ärsyttämään, oli sen korostaminen, miten meidän lapset ovat saaneet alkunsa. Tässä kohtaa kun mä olen jo paksuna, ei sillä pitäisi olla enää niin hirvesti merkitystä, miten tähän on päädytty. Siinä kohtaa kun kolmatta kertaa saman käynnin aikana painotetaan, että raskaus on saanut alkunsa Clomifenilla ja luovutetuilla siittiöillä, kyllä se tuntuu aika tarpeettomalta. Etenkin se luovutettujen siittiöiden korostaminen ja asian painottaminen särähtää korvaan aika pahasti. Eihän sillä nyt enää tässä kohtaa mitään väliä ole, onko se naapurin Pertsan vai anonyymin tanskalaisen luovuttajan spermaa! Paksuna mikä paksuna!  Tuo sperman alkuperä kun ei vaikuta raskauden etenemiseen yhtään mitenkään. Tosin asian painottaminen saattaa hyvinkin johtua sen lääkärin persoonasta, joka vastaanotolla sattui tällä kertaa olemaan. Mutta silti, kyllä se ärsyttäää.

Äitipolin jälkeen mentiin käymään ruokakaupassa. Kassalla vaimo jäi kumartelemaan tavaroita kärryistä ja nosteli niitä hihnalle, ja mä taapersin kassan kohdalle odottamaan ja valmiina maksamaan. Muutaman tavaran jälkeen kassatyttö kysyi," tuleeko nää kaikki samaan vai onko osa erikseen?". Öööö...no tulee joo kaikki samaan?! Siinä sitten vaimon kanssa pohdittiin jälkeenpäin, että jos se olisi ollut mies, joka niitä tavaroita lappaa hihnalle, meiltä ei taatusti oltaisi kysytty, tuleeko kaikki samaan! Ensi kerralla jos tulee vastaava tilanne, pitää varmaan kovaan ääneen alkaa puhua vaimosta, ettei sitten jää epäselväksi, että kyllä me todellakin ollaan tässä yhdessä ostamassa ruokaa, vessapaperia ja kissanhiekkaa. Ilmeisesti taas kerran naispari vaan oli jotain, mikä ei kassatytön maailmankuvaan mahtunut. Sääli.