Eilen olikin sitten jo rakenneultraäänen vuoro. Tottakai meitä jännitti muutenkin, onko Tyypeillä varmasti kaikki hyvin. Yksi jännityksen aiheuttaja oli myös mahdollisuus saada tietää Tyyppien sukupuolia.

Niskaturvotusultrassahan äitipolilla oli vähän jörömpi miesläääri. Tällä kertaa lääkärinä oli oikein mukava, hieman nuorempi naislääkäri. Ensin juteltiin hetki voinnista. Pari viikkoa sittenhän mä kävin äitipolilla supistelujen takia, ja silloin kirjoitettiin saikkua tähän ultraan asti. Tuon käynnin jälkeen supisteli vielä useampana päivänä, aika helposti ja melkoisen kipeästi. Reiluun viikkoon ei kuitenkaan ole enää noita kipeitä supistuksia ollut, ainoastaan normaaleja harjoitussupistusia. Tuolla reissullahan mitattiin myös kohdunkaula. Sen jälkeen mä olen hetkittäin ollut vähän huolissani asiasta, useammasta suunnasta olen kuitenkin kuullut noita kauhutarinoita, miten kohdunkaula häviää kaksosraskaudessa aivan liian aikaisin. Tästä sitten sitten lääkärille mainitsin, ja hänen mukaansa mulla ei ole tässä kohtaa syytä huoleen. Tuolloin mitattaessa mulla oli kohdunkaulaa yli 5 cm, mikä on niin paljon, että näillä raskausviikoilla se kestää hyvin supistelut. Kerroin myös, että viikonloppuna oli pariin otteeseen huonoa oloa. Ensimmäisellä kerralla meni melkein taju, silmissä ehti jo kunnolla hämärtyä. Toisella kerralla ei menty sentään ihan niin pitkälle. Silloin mulla sattui olemaan verenpainemittari lähistöllä, mikä näytti kyllä vähän alhaisia lukemia. Lääkärin mukaan kuulemma juuri näillä viikoilla verenpaine alkaa fysiologisesti laskemaan. Se on ikävää, mutta ei vaarallista, ja täytyy vaan osata ottaa huomioon eri tilanteissa. Kysyin myös, että kai saan mennä vielä töihin. Ja se kuulemma onnistuu, kun kerran vointi siltä tuntuu.

Seuraavaksi päästiin sitten katsomaan Tyyppejä. Molemmilla oli kaikki rakenteet kunnossa, siis sydän, rakko, mahalaukku, raajat, aivot ja kaikki muukin näkyi normaalina. Samoin istukat olivat nätisti kohdun takaseinässä ja napanuoratkin ok. Painoarvioina oli tällä kertaa 300g ja 325g. Ensimmäisen Tyypin sukupuolesta ei päästy vielä selvyyteen, koska kyseessä on niin vilkas tapaus, ettei pysy hetkeäkään paikoillaan. Hänen sukupuoltaan voidaan yrittään katsoa sitten tulevissa ultraäänissä. Tästä vilkkaasta Tyypistä me ei saatu edes kunnon ultrakuvaa, mutta ei kai se ole sairaus, jos lapsi tulee äitiinsä ja on vilkas liikkeissään. ;) Toinen Tyyppi sen sijaan on vähän rauhallisempi. Ja kun sinne jalkojen väliin päästiin kurkkaamaan, vaimokin totesi ääneen, että "tuo on kyllä ihan selvä pippeli." Näillä näkymin meille on siis tulossa ainakin pikkuinen poika. <3

Lopuksi lääkäri jutteli vielä kaksosraskauden seurannoista yleensä. Tämän jälkeen me käydään äitipolililla ultrassa 3-4 viikon välein. Tarvittaessa voidaan sitten tihentää tai ottaa ylimääräisiä käyntejä. Ja sinne voi aina olla yhteydessä, jos ongelmia tulee. Kuulemma saikulle jäädään lopullisesti viimeistään siellä rv 28 paikkeilla.

Helpottunen ja mahtavin fiiliksin lähdettiin polilta kotiin. Tyypeillä on kaikki hyvin ja nyt tiedetään, että ainakin yksi poika sieltä on tulossa. Meille noilla sukupuolilla ei sinänsä ole väliä, tytöt ja pojat käy molemmat, eikä silläkään ole väliä, jos lapsi sattuisi olemaan jotain siltä väliltä. Mutta vaikka asialla ei sinänsä merkitystä olekaan, tuntui toisen sukupuoli silti hienolta kuulla jo tässä vaiheessa. Tuo toinen Tyyppi tuntuu jo heti enemmän persoonalta tällaisen tiedon jälkeen.

Tässä vielä kuva meidän pojasta. Toisesta Tyypistä ei siis niitä kunnon kuvia saa, lähinnä ne on kuvia takaraivosta tai jalkapohjista. Mutta aika samaltahan nuo tässä kohtaa näyttävät. :)

2014-02-17%2016.16.21-normal.jpg