Oltiin eilen vaimon kanssa monikkoperhevalmennuksessa. Valmennukseen suositellaan tultavan ajoissa, jo raskauden puolivälissä. Valmennus oli jaoiteltu niin, että ensin puhui kätilö, sen jälkeen kaksosten vanhemmat, tämän jälkeen oli kahvi ja lopuksi päästiin vielä tutustumaan vastasyntyneiden teholle. Paikalla oli meidän lisäksi viisi odottajaa puolisoineen. Monikkovalmennus kattaisi tietysti kaksosten lisäksi myös kolmoset ja neloset, mutta koska kaikille pareille oli kaksoset tulossa, puhuttiin valmennuksessa asioista lähinnä kaksosten näkökulmasta.

Kätilö puhui ensin monikkoraskauden ja synnytyksen erityispiirteistä. Jotenkin mua helpotti kuulla, että supistelut ovat varsin tavallisia hyvinkin aikaisin, ja jokunen muukin odottajista oli ollut niiden takia saikulla jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Terveellisestä ravinnostahan puhutaan aina raskauden yhteydessä. Kätilön mukaan siitä ei kuitenkaan kaksosraskauksiin liittyen puhuta etenkään Suomessa tarpeeksi. Yksösraskaudessa ravitsemukseen ei kuulemma juurikaan tarvitse kiinnittää huomiota, normaali terveellinen ruokavalio riittää hyvin äidille ja vauvalle. Kaksosraskaudessa kuitenkin energiaa pitäisi saada vuorokaudessa ylimääräiset 1000 kcal! Ja tuo määrä pitäisi vielä ottaa terveellisestä kunnon ruuasta, eikä suklaasta ja roskaruuasta. Samaten painoa ja saa, ja sitä pitää tulla selvästi enemmän kuin yksösraskaudessa. Nyt täytyy kyllä myöntää, että vaikka mäkin olen yrittänyt kiinnittään huomioita ruoka-asioihin, niin en kyllä pääse lähellekään tuota kalorimäärää! Täytynee kiinnittää asiaan lisää huomioita. Kätilö puhui myös siitä, miten sekä alkuraskauden oireet, että loppuraskauden vaivat tulevat usein aikaisemmin ja voimakkaampina. Myös ennenaikaisesta synnytyksestä puhuttiin ja sen riskitekijöistä.

Myös kaksosynnytystä käytiin läpi. Ensinnäkin jos synnytys uhkaa tapahtua ennen rv 32, siirretään synnyttämään yliopistosairaalaan, koska niin ennenaikaisten keskosten on parempi syntyä siellä. Tuon rajan jälkeen synnytetään siis meidän omassa keskussairaalassa. Suurin osa kaksosista syntyy alateitse, mutta osa myös sektiolla. Synnytystapaan vaikuttaa ennen kaikkea vauvojen tarjonta. Jos A-vauva on tulossa nätisti pää alaspäin niin kuin pitää, on alatiesynnytys mahdollinen. Vähän myös yllätti se, miten paljon jengiä siellä synnytyssalissa on. Avautumisvaihetta hoitaa yksi kätilö, mutta siinä vaiheessa kun päästään tositoimiin, paikalla on lisäksi myös gynekologi, 1-2 lastenlääkäriä, kätilö molemmille lapsille ja mahdollisesti vielä yksi kätilö avustamassa.

Seuraavaksi puhuivat kaksosten vanhemmat. Oli hauska kuulla, millaista arki kahden vauvan kanssa on. Ajallisesti sitä olisi voinut kuunnella vaikka enemmänkin. Lisäksi puhuttiin esimerkiksi monikkoperheen  voimavaroista, hankinnoista ja imetyksestä. Myös kaksosten imetyksestä mä kyllä kaipaisin edelleen lisää tietoa. Käytiin läpi myös sitä, miten tärkeää lasten yksilöllinen huomioiminen on. Lapsille on esimerkiksi hyvä antaa selvästi erilaiset nimet ja puhua heistä nimillä, eikä aina yksikkönä kuten "kaksoset". Lisäksi tietysti yksilöllisten piirteiden ja kiinnostusten kohteiden huomioiminen on tärkää. Lapsia ei myöskään ole hyvä pukea aina samanlaisiin vaatteisiin. Vauvana se on välillä ihan ok, mutta etenkin vanhempana sitä kannattaa välttää. Monikkolapsille myös pienet yksilölliset hetket vanhempien kanssa ovat tärkeitä. Toisaalta puhuttiin myös siitä, miten kaksosuus on ainutlaatuinen side lasten välillä, vielä aikuisenakin. Varsinkin vauvoina kaksosia ei kannata väkisin erottaa toisistaan, ja esimerkiksi samassa sängyssä nukuttaminen vauvoina on varsin tavallista. Huoh, ei me siis olla ainakaan tässä kohtaa kovin pieleen vetämässä. :)

Kahvin jälkeen päästiin vielä käymään vastasyntyneiden teholla. Synnytysvuodeosastolla ei ole erityistä mahdollisuutta valvoa vastasyntyneitä, vaan siellä vauvan on käytännössä heti pärjättävä vanhempien kanssa. Tämän takia monet kaksosvauvat ainakin käyvät tehon kautta jotta voidaan varmistua, että kaikki on hyvin. Jotkut viipyvät siellä vain vuorokauden, jotkut pidempään. Mua helpotti tässä kohtaa se, että jos lapset suoraan synnytyksestä teholle joutuvat, isä (tai meidän tapauksessa äiti) menee heidän mukaansa. Synnyttänyt äiti näkee lapset vasta hieman myöhemmin oman kunnon sen mahdollistaessa. Jos vauvojen kunto sen sallii, toisella vanhemmalla on kuitenkin heti mahdollisuus ottaa vauvoja kenguruhoitoon (pitää huomioida tämä vaimon pukeutumisessa) tai osallistua hoitoon muuten. 

Kaiken kaikkiaan monikkoperhevalmennus oli varsin myönteinen kokemus. Monista asioista olisi myös voinut kuunnella paljon kauemminkin. Meille jäi myös fiilis, että taidettiin olla ensimmäisiä, ellei ensimmäinen naispari valmennuksessa. Tietenkin tälläiset valmennukset on yleensä suunniteltu isä-äiti -näkökulmasta. Esittelykierroksella mä ihan suoraan mainitsin, että vieressä istuu mun vaimo ja ollaan kahden äidin perhe. Tämän jälkeen valmennuksen vetäjät yrittivätkin selvästi enemmän puhua puolisosta. Se on pieni asia, mutta meille merkitsee paljon. Ja näin kun on tottunut siihen, että kaikki pyörii tuon isä-äiti -astelman ympärillä, meille riittää, jos joku edes yrittää ottaa huomioon muunlaisetkin perheet.