Meillä on molemmilla ollut sellaiset tavalliset pienet henkilöautot. Ja ennakolta me oltiin mietitty, että tokihan me sitten lapsen kanssa pärjätään näillä kulkukupeleillä. Vaunut olisi juuri ja juuri saanut tungettua kumpaankin. Meidän koira KMV (Keskikokoinen MoraalinVartija) on tottunut matkustamaan takapenkillä "turvavöissä", joten me oletettiin, että kyllähän sinne takapenkille mahtuu koira ja turvakaukalo. Mutta sitten jossain kohtaa se iski: Niin juu, meillehän tulee kaksoset...?! Mites sitten pieneen henkilöautoon saa tungettua kahden aikuisen lisäksi kaksi lasta turvakaukaloissa, kaksosten vaunut ja koiran?  Öööö..no ei niinku yhtään mitenkään. Kaksosten vaunut pelkästäänkin tuppaavat olemaan niin isoja, että ei niitä saa mahtumaan pienen henkilöauton takakonttiin. Ei vaikka olisi millainen malli kyseessä ja ottaisi pyörätkin pois. Ja tämä kyllä mitattiin aika moneen kertaan. Myöskin aika mahdoton yhtälö on laittaa KMV takapenkille kahden turvakaukalon väliin. Tai ottaa KMV häsäämään etupenkille, kun toinen meistä istuu turvakaukaloiden välissä takana. Ei, ei ja ei. 

Pohdinnan jälkeen päädyttiin siihen, että uusi autohan meidän on hankittava. Päädyttiin myös siihen, että hankkiudutaan eroon meidän vanhoista autoista ja opetellaan selviämään yhdellä autolla. Täällä maalla tuo julkinen liikenne ei kovin toimiva ole, joten kahden eri aikoihin töissä käyvän ihmisen kulkemista on ollut käytännössä mahdoton sovittaa tapahtuvaksi yhdellä autolla. Mutta koska nyt suunnitelmissa on, että toinen meistä on lasten kanssa kotona ainakin siihen asti kun täyttävät kolme, tulee mahdolliseksi myös tuo yhdellä autolla selviytyminen. Ja kulkeehan niitä busseja täällä kuitenkin ajoittain, joten satunnaisesti sitäkin on mahdollista käyttää. Päädyttiin siis siirtyä yhden auton käyttöön, koska se on ensinnäkin aika paljon halvempaa. Toisaalta se on myös ekologisempaa, kun käytetään edes satunnaisesti tuota bussia sekä mietitään ja suunnitellaan tarkemmin auton käyttöä. 

Niinpä aloitettiin siis etsiä meille sopivaa autoa. Tärkeimpänä kriteerinä oli, että takakonttiin on mahduttava kaksosten vaunut ja koira. Pienen etsinnän jälkeen kaikinpuolin sopiva auto löytyikin. Ensin käytiin koeajelulla ja pari päivää myöhemmin mentiin tekemään kaupat. Kyseessä on siis ns. minitila-auto, eli farmari jossa on joitain tila-auton ominaisuuksia. Ja nyt siis kyytiin mahtuu kaikki tarpeellinen. Kun lähdettiin ensimmäistä kertaa kauppaa uudella autolla, vaimolla kyllä lipsahti vähän hämmentyny: "Voi ju*****ta, meillä on perheauto" -kommentti. :)

Samaan syssyyn ollaan myös suunniteltu tuota vaunujen hankkimista. Moneen kertaan ollaan jo käyty koe-ajamassa eri malleja ja netissä perehdytty asiaan lisää. Aluksi oli ajatuksena, että halutaan ehdottomasti vaunut, missä lapset ovat vierekkäin, eikä peräkkäin. Me ei olla mitenkään merkkiorientoituneita, joten se oli sivuseikka, tärkeäpää oli toimiva ratkaisu. Mutta mainittakoon merkeistä sen verran, että vaikka monet tuntuvatkin vannovan esim. Emmaljungan nimeen, kyseisen merkin kaksosten vaunuissa on ihan käsittämättömän pieni koppa. Kyllä sinne varmaan vastasyntynyt menee, mutta tunge sinne sitten ensi talvena se puolivuotias toppavaatteissa. Mä en aluksi halunnut edes katsoa vaunuja, missä lapset ovat peräkkäin. Mutta eräällä kerralla erehdyin sitten koeajamaan sellaisetkin. Ja nehän olivat varsin näppärät! Niissä vaunuissa, missä kopat ovat vierekkäin on myös se ongelma, että ne ovat niin leveät, etteivät esimerkiksi mahdu kaikista ovista. Sitten taas vaunut, missä kopat saa peräkkäin, leveyttä ei ole enempää kuin yksösvaunuissakaan. Tutkittiinkin siis tarkemmin näitä peräkkäisiä malleja ja lopulta päädyttiin sellaisiin, missä on helpot mekanismit, kunnon kopat ja mitkä liikkuvat ketterästi. Ja valinta osui Baby Joggerin City Select vaunuihin/rattaisiin. 

KMV pelkää vaunuja aivan kuollakseen. Lenkillä vastaan tulevat vaunut ovat aiheuttaneet lähinnä paniikkia. Joten vaunujen saapuminen piti miettiä mahdollisimmat koiraystävällisesti. Ensin KMV sai haistella pelkkää pakettia ja olla mukana avaamassa sitä. Vaunuja kun koottiin vaihe vaiheelta, KMV seuraili vierestä ja sai välillä herkkuja. Ja kun vaunut saatiin lopulta kasaan, KMV sai lisää herkkuja esim. renkaiden päältä. Lopuksi koeajettiin KMV:n kanssa vaunuja sisällä, eikä karvanaama näyttänyt olevan moksiskaan. Vaunujen saapuminen sujuikin siis varsin hyvin. Jonain pimeänä ilta pitää varmasti vielä lähteä KMV:n kanssa ulos hajoittelemaan vaunujen kanssa lenkkeilyä.