Mä oon kovasti odottanut, että alkaisin tuntea Tyyppien liikkeitä. Monesta paikasta olen lukenut, että etenkin uudelleensynnyttäjät voisivat liikkeitä jo tässä vaiheessa tuntea. Ensimmäistä odottaessa liikkeet tuntuvat kuulemma usein hieman myöhemmin ihan jo senkin takia, ettei niitä ensimmäisiä vaimeita potkuja osaa heti tunnistaa vauvan liikkeiksi. Kaksosraskauksista kun etsin tietoa, useammassa paikassa sanottiin, että liikkeitä saattaisi alkaa tuntea hieman aikaisemin, kun yhtä lasta odottaessa. Tämä johtuu ymmärtääkseni ihan jo siitä, että kahden vauvan kanssa mahassa on tiiviimpi tunnelma (eli mahassa on enemmän vauvaa) ja toisaalta niitä liikeitäkin on tuplamäärä.

Joitakin päiviä sitten mä aloin tuntea mahan seudulla ihan uudenlaisia tuntemuksia. Ne olivat tosi vaimeita, ja huomasin niitä ainoastaan jos satuin olemaan sopivasti ihan paikallani. Tulipa siinä sitten aika nopeasti mieleen, että voisikohan kyse olla Tyyppien liikkeistä.. Mutta koska mulla ei ole aikaisempaa kokemusta vastaavasta, luonnollisesti en voinut olla aluksi ihan varma, mistä on kyse. 

Muutaman päivän tunnustelin noita uudenlaisia tuntemuksia, ja epäilykset Tyyppien liikkeistä sen kun vahvistuivat. Enhän mä mitään kunnon potkuja heti tuntenut tietenkään. Välillä tuntui, niin kuin mahassa olisi pyrähtänyt perhonen. Välillä taas tuntui vähän niin kuin saippuakupla olisi puhjennut. Eilen illalla sitten makailin sohvalla ja äkkiä noita perhosia pyrähteli lyhyen ajan sisään useampi, ja jokunen saippuakuplakin siinä poksahti. Ja sen jälkeen olin ihan varma, että kyllä ne on meidän Tyypit, kun siellä temmeltää. <3 Ihan mahtava fiilis tajuta, että Tyyppien liikkeet alkavat tuntua! Kyllähän siinä silmännurkka pääsi vähän kostumaan. Edelleenkin tuntuu päivä päivältä todellisemmalta, että tuolla mahassa oikeasti on meidän vauvat. 

Mä olin valmiiksi jo vähän harmitellut, että vaimo voi joutua odottamaan hetken kauemmin, ennen kuin pystyy Tyyppien liikkeitä tuntemaan. Tämä on kuitenkin jotain, minkä haluaisin ehdottamasti vaimon kanssa heti jakaa. Ja toisaalta, meistä molemmistä on tulossa yhtälailla äitejä, joten olisi hienoa jos voitaisiin yhdessä näitä asioita kokea. Paras hetki koittikin tänään, kun vaimon kanssa makoiltiin sohvalla telkkaria katsellen ja vaimon käsi sattui olemaan sopivasti mun masun päällä.  Äkkiä tuli muutama kunnon perhosen pyrähdys, ja siitä vaimolle tietysti heti mainitsin. Vaimo meni vähän kumman näköiseksi ja oli hetken hiljaa. Sitten hän näytti mun mahaa juuri siitä kohtaa, missä olin nuo liikkeet juuri tuntenut ja mä tajusin, että vaimon käsi oli puoliksi ollut juuri siinä. "Jos se tuntui tässä, niin mä taisin tuntea sen myös", vaimo totesin vähän hämmentyneenä. 

Kyllähän se hämmennys vaihtui aika nopeasti riemuksi. Meille molemmille on ihan hirveän tärkeää, että vaimo sai tuntea ensimmäiset liikkeet näin aikaisin. Vauvan liikkeiden tunteminen on ihan mahtavaa ja on ihanaa, että me voidaan jakaa tämäkin asia yhdessä. Lähiaikoina saatetaan siis lähinnä maata sohvalla vaimon kädet mun masun päällä ja odottaa lisää potkuja. :)