Päästiin lopultakin käymään tuolla ultraäänessä, mitä jo vähän ehdittiin odotella. Sitä kun jo kertaalleen siirrettiinkin. Samalla saatiin ensimmäinen kontakti meidän keskussairaalan äitiyspoliklinikkaan.

Ilmoittautumisluukulla multa tarkistettiin ensin henkilötiedot. Kun päästiin kohtaan siviilisääty vastasin luonnollisesti, että rekisteröity parisuhde. Täti-ihminen luukkulla pyöritteli hetken silmiään ja sanoi sitten, että ilmeisesti siis hän laittaa tänne, että naimaton. Tässä kohtaa vaimo alkoi puhista melko äänekkäästi ja totesi aika tiukkaan sävyyn, että naimaton se ei ainakaan ole. Tähän täti sitten vastasi, että kun tämä heidän järjestelmä tuntee ainoastaan vaihtoehdot naimaton ja avioliitossa, ja jotain tähän on pakko pistää. Tokaistiin siihen sitten melkein yhteenä ääneen, että noista vaihtoehdoista lähempänä on sitten kyllä se avioliitossa, mutta ei ainakaan naimaton! Joten täti kiltisti rastitti lopulta sen. Tämä kaikki tuntui kyllä hiukan oudolta.. Jos ensinnäkin on luotu erikseen rekisteröity parisuhde, joka on virallinen parisuhdemuoto siinä missä avioliittokin, miten ihmeessä sairaalan järjestelmä ei muka tunnista sitä? Ja toinen asia mikä toisaalta vähän nauratti ja toisaalta itketti, on tuo ihmisten tietämättömyys. Tuolla tädillä ei nimittäin ollut aavistustakaan, mikä oikeastaan on rekisteröity parisuhde. Me ei myöskään olla ensimmäinen naispari tuolla äitiyspolilla, joten niinhän sitä olisi luullut, että jonkinlainen tietämys asioista olisi jo olemassa. Mutta valitettavasti naispari oli tuolle tädille jotain aivan uutta ja ihmeellistä.

Koska jo etukäteen oli tiedossa, että kyseessä on kaksosraskaus, tuon ultraäänen teki lääkäri eikä kätilö. Tosin kätilökin oli kyllä siinä paikalla. Mä olin onneksi etukäteen kuullut, ja vaimoakin sitten jo osannut varoitella, että tuo äitiyspolin lääkäri on melkoinen persoona. Kyseessä on hieman vanhempi mies, ja kyllä oikeinkin pätevä lääkäri. Hänellä vaan on hmmm...miten sen nyt kauniisti sanoisi...ilmeisesti hieman haasteita siinä, miten ihmisten kanssa kuuluu käyttäytyä. Tämä lääkäri on myös melko herkästi ehdottamassa kaikille lapsivesipunktiota (mikä ei suinkaan ole mikään riskitön toimenpide), tai pahimmillaan jopa raskauden keskeytystä suhteellisen pienestäkin syystä. Olin siis vaimoa etukäteen valmentanut, ettei pelästy, jos meille ehdotetaan aborttia. Samaten oltiin jo päätetty, että lapsivesipunktioon ei lähdetä. Koska kyseessä on kaksosraskaus, noita alkuraskauden seulontatutkimuksia ei itse asiassa voida edes kunnolla tehdä. Nuo yhdistelmäseulan musta otetut verikokeet kun eivät kerro erikseen vauvoista yhtään mitään. 

No, tuo lääkäri käyttäytyi kyllä onneksi lähes asiallisesti. Ja koska oltiin osattua hänen persoonaansa vähän varautua, ei pahoitettu mieltämme hänen kommenteistaan. Hänen ulosantinsa on myös muutenkin melko olematon, mutta tuon käynnin jälkeen totesin vaimollekin, että koska lääkäri ei ehdottanut meille keskeytystä tai muitakaan toimenpiteitä, niin ilmeisesti vauvoilla on kaikki hyvin. Seuraavana päivänä tuli onneksi postissa sanelu tuosta käynnistä. Ja nyt on ihan mustaa valkoisellakin, että Tyypeillä on kaikki hyvin. Niskaturvotukset olivat ok. Molemmat olivat myös kasvaneet hyvin, ja kummallakin näkyi jo mahalaukku ja virtsarakko. Kaikki oli muutenkin kunnossa. 

Vaikka käynti äitiyspolilla olikin hieman erikoinen, siitä jäi kuitenkin hyvä fiilis. Oli ihanaa nähdä Tyyppien möngertävän edestakaisin ja kuulla, että kaikki on niin kuin pitää. <3 Mukaan saatiin kyllä melkoisen huonot kuvat, mutta saatiinpa kuitenkin.