Tieto kaksosraskaudesta pisti kieltämättä vähän pakkaa sekaisin. Kyllähän tämä ajatus vähän totuttelua vaatii, kun vauvoja onkin nyt tulossa yhden sijasta kaksi. Vaikka tilanne hieman hämmennystä aiheuttaakin, päälimmäisenä on kuitenkin se aivan mieletön onnen tunne. Kyllä tämä melkoiselta lottovoitolta tuntuu. Onneksi hoitojen aikana me oltiin muutaman kerran ehditty puhua mahdollisesta kaksosraskaudesta. Ja ehkä se on tässä kohtaa vähän helpottanut, kun on jo aikaisemmin käynyt läpi tähän asiaan liittyviä juttuja.

Meidän lähipiiri on ottanut kaksosuutisen ihanasti vastaan. Molempien vanhemmat ovat olleet silminnähden innoissaan. Mun siskolta pääsi suorastaan itku. Myös meidän ystävät ovat olleet hyvinkin innoissaan ja onnellisia meidän puolesta. Oli oikeasti hyvä ratkaisu kertoa lähipiirille ajoissa rakaudesta. Itse kun ollaan niin kovin innoissamme, on hienoa voida jakaa aisia läheisten kanssa.

Vaikka meidän lähipiirille ollaankin raskaudesta kerrottu, alunperin oltiin ajateltu kertoa asiasta laajemmin vasta joulun aikoihin, kun tuo 12 viikkoa tulee täyteen. Mä jouduin kuitenkin jo nyt paljastamaan asian töissä. Oon töissä sairaalassa, ja siellä tulee välillä niitä asioita tai tilanteita, mitä pitää välttää jos on raskaana. Mun oli siis pakko mainita raskaudesta oman ja vauvojen turvallisuuden vuoksi. Nuo työkaverit jotka asiasta kuulivat, suhtautuivat asiaan aivan ihanasti. Moni tuli halaamaan ja kaikki tuntuivat olevan aidosti iloisia meidän puolesta. Se on mulle itseasiassa tosi tärkeetä, koska mua ennakolta vähän jännitti, miten meidän sateenkaariperheellistymiseen tullaan suhtautumaan. Tosin mä tiedän jo nyt, että kaikki työkaverit eivät tule suhtautumaan asiaan yhtä hyvin, valitettavasti.

Yksi syy, mikä on helpottanut päätöstä kertoa raskaudesta on, että se alkaa oikeasti vähitellen näkyä. Jo viikko sitten mä ihmettelin, että ihan niin kuin housut kiristäisivät. Tuolloin kuitenkin ajattelin, ettei se voi vielä tässä vaiheessa olla mahdollista. Ultrassa kun käytiin, niin lääkärin mukaan kaksosraskaus voi hyvinkin alkaa vähitellen näkyä jo nyt. Mulla kun ei ole juurikaan mahaa ollut aikaisemmin, tuo jo nyt havaittava pieni pömpötys on tullut näkyviin heti. Jouluun mennessä mulla on todennäköisesti jo hyvinkin selvästi pyöristyvä vauvamaha (Jee!). Kaksosraskauksista sanotaan muuten, että esimerkiksi pahoinvointi tulee yleensä normaalia voimakkaampana. No, mä en ole oksentanut vielä kertaakaan. Sellainen hillitön kuvotus mulla kyllä on, välillä nousee jo suorastaan yrjöhiki, vaikkei se oksennus tulekaan. Ja tuohon kuvotukseen saatan herätä myös yöllä. Olo tuntuu oikeastaan lähinnä krapulaiselta. Vaikka ei tämä olo hetkittäin niin häävi olekaan, mä en kuitenkaan ole kokenut pahoinvointia mitenkään erityisen hankalaksi raskausoireeksi. Maha mulla on kyllä ollut melkoisen kipeä alusta asti. Repäisykipujen lisäksi on ollut kaikkea muutakin särkyä ja jomotusta, mikä säteilee välillä selkään asti. Lääkärin mukaan tämä on hyvinkin tavallista tässä kohtaa. Kohtu kasvaa kaksosten kanssa niin hurjalla vauhdilla ja muut rakenteet mukautuvat raskauteen, että vähemmästäkin niitä kipuja tulee. Suurimpana alkuraskauden ongelmana mulla on kuitenkin ollut migreeni. Sellainen multa siis löytyy jo vanhastaan, ja kaikkien näiden hormonimuutosten myötä se on melkoisesti villiintynyt. On kuitenkin hyvin tavallista, että migreeni saattaa hankaloitua ensimmäisen kolmanneksen aikana, mutta sen jälkeen helpottaa ja loppuraskaus menee hyvin. Että sitä odotellessa sitten.

Vielä viikko sitten mehän ei tiedetty kaksosraskauksista tai kaksosista juuri mitään. Viikon aikana ollaan kuitenkin jo ehditty oppia melkoisesti. Kyllähän se ajatus kaksosista kieltämättä myös jännittää. Mutta mitä enemmän ollaan asiasta luettu, sitä varmempi olo meille on tullut, että hyvin kaikki lopultakin menee. Vaimo on ottanut asiakseen selvitellä vaunuasioita ja turvakaukaloita. Eilisen illankin hän vietti netissä tutkien eri mallien hintoja ja ominaisuuksia. Vielä tässä on tietysti aikaa Tyyppien syntymään. Kuitenkin meidän pitää olla aijoissa liikkeellä, koska käytännössähän Tyypit syntyvät nyt hieman aikaisemmin, mitä oli oletettu. Musta myös todennäköisesti tulee loppuraskautta kohden sen luokan sotanorsu, etten ehkä pahemmin jaksa lastentarvikeliikkeitä kierrellä. Joten parempi siis, kun aloitetaan hankintojen suunnittelu ajoissa. Se mikä me myös ihan välttämättä tarvitaan, on isompi auto. Meillä on molemmilla tavallisest pienet henkilöautot. Jos sitten sellaiseen pitäsi survoa kahden aikuisen lisäksi kaksi lasta turvakaukaloineen tai -istuimineen, koira, kaksosten vaunut ja kaikki se muu tavara mitä lapsiperheen mukana kulkee, niin eihän me mahduta millään noihin nykyisiin pikkukotteroihin. Alkuvuodesta onkin siis suunnistettava autokaupoille. Oltiin myös jo aikaisemmin puhuttu, että jossain vaiheessa hankitaan isompi asunto. Nyt tuo asunnonvaihto tulee eteen käytännössä aika paljon aikaisemmin, mitä oltiin suunniteltu. Vielä alkuun pärjätään kuitenkin vauvojen kanssa tässä nykyisessä kodissa.