Oltiin eilen ensimmäistä kertaa neuvolan lääkärin juttusilla. Vaimokin oli saanut järjestettyä töistä vapaata, ja oli ihanaa kun päästiin vastaanotolle yhdessä. Ennen lääkärille menoa käytiin vielä pikaisesti terveydenhoitajan juttusilla. Ekalla neuvolakäynnillä musta otetut verikokeet oli vastattu, ja terkkari merkkaili niitä äitiyskorttiin. Kaikki kokeet olivat ok, niin kuin oli odotettuakin.

Lääkärillä käyntikin sujui melkoisen pikaisesti. Koska tuosta varhaisultrasta ei niin kovin kauaa ole ja mut on kunnolla tutkittu silloin, lääkäri ei lähtenyt sen kummemmin tutkimaan. Lähinnä juteltiin raskauden kulusta ja siihen liittyvistä asioita, sekä vanhemmuuteen kasvamisesta. Puhuttiin myös meidän perheistä ja heidän suhtautumisestaan raskauteen, ja jokunen sana vielä häistäkin. Oli jotenkin ihana, kun lääkäri useampaan otteeseen totesi, että voi kun te näytätte niin kovin onnellisilta. Ja sitähän me kyllä ollaankin.

Mullahan on pieni rytmipuolen vika sydämessä, mitä on joskus operoitukin. Hyvin mä olen sen kanssa kuitenkin vuosia pärjännyt. Sydänlääkkeet vaihdettiin jo ennen hoitojen aloittamista sellaiseksi, että niitä voi raskauden aikanakin syödä. Lääkäri kuitenkin meinasi, että tässä kohtaa olisi hyvä laittaa lähete sisätautipolille, että kardiologi saa vielä tuota lääkeasiaa miettiä. Pelkästään jo tämän takia voi olla, että me joudutaan olemaan enemmän seurannassa keskussairaalan äitiyspoliklinikalla. Ja vielä kun on kyse kaksosraskaudesta, sitä seurantaa tuolla äitiyspolilla tulee jokatapauksessa olemaan normaalia enemmän.

Kun muut asia oltiin käyty läpi, lääkäri totesi yhtäkkiä, että "kyllähän me voitaisiin vielä kuunnella, saadaanko sydänääniä kuulumaan". Kuulemma viikkoja on jo sen verran, että ne saattaisivat sieltä kuulua. Tästähän me innostuttiin, koska me ei jotenkin oltu osattu ajatella, että päästäisiin kuuntelemaan sydänääniä jo näin aikaisessa vaiheessa. Ja pienen etsimisen jälkeen, sieltä se tasainen pieni jumpsutus alkoi kuulua. Siinä kohtaa meidän molempien naamalle levisi kyllä kohtalaisen leveä hymy. Jotenkin uskomatonta, että jo näin aikaisessa vaiheessa sieltä kuuluu niin selvä ja voimakas sydämen syke. Täytyy silti myöntää, että ainakaan mä en pysty sanomaan, kuuluiko sieltä kaksi erillistä sykettä vai ainoastaan yksi. Mutta ilmeisesti tässä vaiheessa kun Tyypit on vielä niin kovin pieni (kai jotain reilu 3 cm luokkaa) ja siellä ihan vierekkäin, on kokeneenkin kuuntelijan kai hankala erottaa, mikä syke kuuluu kummallekin. Mutta yhtä kaikki, syke sieltä kuului. Jännä, miten tuo pieni ääni muutti meidän maailman hetkessä. <3