Myönnetään, mä oon ihan parantumaton joulufiilistelijä. Meidän seurustelun alkuaikoina vaimolla oli vähän vaikeuksia ymmärtää mun jouluhössöttämistä; mä kuulemma näin ihan hirveästi vaivaa siihen nähden, miten vähän aikaa joulu lopulta kestää. Mutta ilmeisesti tuo vaimo on melko hyvin imenyt multa vaikutteita, koska nykyään hänkin jo tuntuu oikein mielellään fiilistelevän joulusta.

2013-12-08%2011.52.11-normal.jpg

Osaltaan tuo joulufiilistelu juontaa varmasti juurensa mun lapsuuden kodista. Meillä äiti aloitti joulun laittamisen ensimmäisenä adventtina ja joulu loppui perinteisesti loppiaiseen. Mulle tietyt perinteet on tärkeitä, ja toivoisin kovasti, että jotain onnistuisin siirtämään myös omille lapsille. Osa noista perinteistä liittyy juuri jouluun. Vaimo oli alkuaikoina lähes järkyttynyt kun paljastui, että mulla on oikeasti erikseen jouluverhot, joulupatalaput ja keittiöpyyhkeet, jotain nyt mainitakseni. No, en mä niitä verhojakaan vaihda muualle kuin keittiöön. Mutta kyllä tuo nykyään vaikuttaa kovasti kaikesta tästä tykkäävän. Ehkä sitä myös alkaa suhtautumaan jouluun ja muihin juhliin eri tavalla kun vähitellen alkaa pyöriä mielessä, että jo vuoden päästä me saadaan viettää joulua omien lasten kanssa.

Yksi mun jouluperinne on sellainen, mistä vaimo kyllä pitää oikein kovastikin, Tämänkin on meidän äidiltä opittu. Äidillä oli tapana laittaa karkkeja, yleensä suklaata, vähän niin kuin koristeeksi johonkin nättiin koriin tai astiaan. Tähän traditioon kuului, että koristeita ei tietenkään saanut syödä. Mutta jos sen syömisen onnistui tekemään salaa, se oli vähän niin kuin sallittua. Vaimolla ei todellakaan ole mitään sitä vastaan, että meillä on koko joulunalusaika suklaata "koristeena". Jotenkin tuo suklaa tuntuu katovan samaan tahtiin, kuin mun lapsuudessakin. :)

Kuusta  meille ei tule tänäkään vuonna. Suurin syy siihen ovat kissat, jotka todennäköisesti raatelisivat tuon havun ennen aattoiltaa. Meidän omaksi traditioksi onkin muodostunut koristella torso. Kyseessa on siis meidän olkkarista löytyvä luonnollisen kokoinen naisen torso, jonka vaimo on joskus löytänyt kirpparilta. Torson koristeluun kuuluu luonnollisesti pieni pilke silmäkulmaan.

2013-12-08%2011.53.49-normal.jpg

Mulla on joitain joulukoristeita, mitä oon kuljettanut mukanani aina tuolta lapsuudenkodista asti. Ja mulle on tärkeää saada kaivaa ne esille joka vuosi. Kuitenkin niitä uusiakin koristeita kertyy vuosien varrella. Mä oon myös aina tykännyt itse tehdyista koristeista ja muista jutuista. Meidän kaveriperhe oli askarrellut tonttuja tässä taannoin. Tonttujen lakkeihin käytetty harmaa huopa oli kuitenkin loppunut, ja niinpä he olivatkin kaivelleet laatikoita etsien lisää lakkimateriaalia. Tämän yhden huopatilkun löytymisen inspiroimana he olivat päättäneet tehdä myös meille tontun. Voitte sitten arvata, mikä oli syy, miksi tämä tonttu tehtiin meitä varten. :)

2013-12-08%2011.51.29-normal.jpg

Jouluvaloja me ollaan luonnollisesti laitettu myös. Jo aikaisemmin syksyllä laitettiin noita ns. pimeän ajan valoja. Nyt ollaan sitten vielä lisäksi laitettu ihan jouluvalojakin.  Ja niitä tietysti löytyy sekä sisältä, että ulkoa. Myös lyhtyjä ja kynttilöitä löytyy sekä sisältä, että ulkoa. Meillä alkaa myös vähitellen olla suurin osa lahjoista ostettuna. Ja piparitaikina odottaa pakastimessa leipomista. Joten vaikka se joulustressi joka vuosi vähän iskeekin, tänä vuonna ollaan kuitenkin suhteellisen ajoissa kohtalaisen hyvin valmiina. Sitten sitä onkin enemmän aikaa ihan vaan fiilistellä joulusta. Kuitenkin kaikkia koristeita ja muuta hössötystä tärkeämpää mulle on joulussa se rauhoittuminen. Se, ettei ole kiire mihinkään ja saa rauhassa viettää aikaa rakkaiden kanssa. Niin ja tietysti syödä hyvin. :)