Joulu tuli ja meni, ja me saatiin viettää sitä juuri niin kuin oltiin suunniteltukin. Aatonaattona vietettiin vähän omaa joulua tässä kotona. Aattona mentiin vaimon vanhempien luokse, missä oli muutenkin heidän perhettään paikalla. Ja joulupäivänä oltiin sitten mun perheen kanssa. Kiirettä ei ole ollut mihinkään, vaan ollaan rauhassa saatu viettää aikaa läheisten kanssa, syödä hyvin ja nukkua pitkään. 

Yllättävän usein meiltä kysytään, mitä ihmettä te kasvissyöjät syötte jouluna. Öööö...mikä ongelma se muka on? Kun käytännössä meiltä ei jää syömättä juuri muuta kuin se kinkku ja kaloja. Sitä kun ahtaa kitusiinsa laatikoita, salaatteja, juustoja, leipää, lämpimiä vihanneksia ja perunaa sekä sekalaisen valikoiman erilaisia jälkiruokia ja suklaata, niin eipä siinä nälkä kyllä jää. Ilmeisesti suomalaisest ovat vaan edelleen niin joulukinkkuorientoituneita, ettei oikein osata ajatella, että joulupyödästä löytyy kyllä syötävää ilman sitäkin. Me ollaan joskus kyllä mietitty jotain joulukinkun korviketta seitanista. Mutta koska jouluna sitä ruokaa riittää muutenkin, ollaa todettu, että me pärjätään ilman sitäkin.

Me oltiin alunperin ajateltu, että kun joulun aikoihin tulee tuo maaginen rv 12 täyteen, kerrotaan raskaudesta yleisemmin niillekin, jotka eivät siitä vielä tiedä. Mä olin muutenkin ajatellut, että esim. töissä voi asiasta puhua avoimemmin sitten tammikuussa, kun viikkoja on vähän enemmän ja maha alkaa selvemmin näkyä. No, muutamaa päivää ennen joulua paljastui, että lähestulkoon kaikki meidän lähipiirissä ja vähän sen ulkopuolellakin taitavat jo raskaudesta tietää. Tulevat isovanhemmat kun ovat ilmeisesti olleet niin innoissaan lapsenlapsista, etteivät olleet malttaneet olla ilouutista kertomatta. Tämä pätee siis meidän molempien vanhempiin. Aluksi me oltiin vähän ihmeissämme ja ehkä vähän harmissaankin, me oltaisiin kuitenkin itse haluttu tästä asiasta kertoa. Mutta lopulta, ihan hyvin kaikki meni tälläkin tavalla. Ja meille on todella tärkeää, että meidän molempien vanhemmat ovat vauvoista (jo nyt) näin innoissaan. Anopilta lipsahti jossain sivulauseessa, että hän oli ilmeisesti jo käynyt katselemassa vauvanvaatteittakin. :) On ihanaa ajatella, että meidän lapsilla on jo nyt ympärillään paljon ihmisiä, joille he ovat rakkaita ja tärkeitä.

Joululahjoista muuten sen verran, että meidän paketeista löytyi jo tässä vaiheessa jotain pientä ja söpöä. Tyypit saivat uudet pipot ja sukat, sekä ihanan lämpöiset itse tehdyt villasukat. Niitä me ollaan tässä sitten hypistelty. Vaimo ihasteli eilen yksiä kirpparilta ostettuja pieniä potkareita ja totesi, että hänellä olisi jo nyt pakottava tarve saada pukea joku tällaisiin söpöihin pieniin vaatteisiin. Hetken vaimo jo katseli sillä silmällä meidän kissaa Paronitarta, että siinäpä saattaisi olla sopivan kokoinen uhri, noin niin kuin paremman puutteessa ja vauvoja odotellessa. Vaimo ei tätä suunnitelmaa kuitenkaan onneksi toteuttanut, koska sen jälkeen Paronitar olisi todennäköisesti suolestanut meidät molemmat.