Mentiin siis vielä kerran käymään klinikalla, tällä kertaa varhaisultrassa. Toisaalta koko ajatus raskaudesta on vaatinut sen verran totuttelua, että haluttiin ilman muuta mennä katsomaan onko tuolla mahassa todellakin joku, ja onko se oikeassa paikassa. Varsinkin vaimo puhui etukäteen, että varmasti siinä vaiheessa asia paremmin konkretisoituu hänellekin, kun sen omin silmin näkee. Mulla on sentään ollut jonkin verran raskausoireita, mitkä on sitten osaltaan vahvistaneet ajatusta, että kropassa tapahtuu jotain erilaista kuin aikaisemmin. Vaimolle asia ei taas ennen ultraa ollut näkynyt tai tuntunut oikein millään tavalla.

Ennen ultraa lääkäri tutki muuten. Aluksi vaikuttikin, että kaikki on odotetulla tavalla. Kuitenkin siinä vaiheessa kun lääkäri kokeili kohdun kokoa, mä näin heti ilmeestä, että nyt ei kaikki ole niin kuin pitäisi. Mun ensimmäinen kauhun ajatus oli luonnollisesti, ettei mun kohtu ole kasvanut yhtään, ja se onkin tyhjä. Lääkäri ei sanonut mitään, vaan aloitti samantien ultraamisen. Ja sitten tuli se ilouutinen, mihin me ei tässä kohdassa oltu osattu varautua: "Juu, kaksoset täällä kuulkaa on!"

2013-11-26%2017.29.34-normal.jpg

Siellä ne meidän Tyypit kelluttelee yksiöissään <3

 

Mä en tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut, eikä tiennyt vaimokaan; taidettiin tehdä vähän molempia. Vaikka kaksosraskaus tulikin tässä kohtaa täysin yllätyksenä, se on meille pelkästään onnellinen asia. Tuplaonni ihan kirjaimellisesti. Tokihan me ollaan tiedetty, että hedelmöityshoitoihin liittyy suurentunut monikkoraskauden riski. Sitä riskiä ei vaan pitänyt olla tuossa viidennessä inseminaatiossa. Ennen viidettä inseminaatiota follikkeliultrassa, ja samoin inseminaatiopäivänä ultrassa ei nimittäin näkynyt kuin yksi follikkeli. Jostain ihan sen vierestä on kuitenkin irronnut myös toinen munasolu, mikä voidaan nähdä myös munasarjassa nyt olevasta kahdesta vierekkäisestä keltarauhasesta.

Lääkäri kanssa käytiin siis seuraavaksi läpi joitain kaksosraskauteen liittyviä juttuja. Kaksosraskaushan on aina riskiraskaus. Niitä on kuitenkin erityyppisiä, ja meidän tapauksessa on kyse siitä tyypistä, missä riskejä on vähiten. Kyseessä on siis dikorionaalinen ja diamnionaalinen kaksosraskaus. Se tarkoittaa, että molemmilla Tyypeillä on omat istukat ja suonikalvot, sekä omat vesikalvot. Molemmat siis kelluvat rauhassa omissa pienissä yksiöissään. Kuulemma raskauden riskejä vähentää heti myös se, että mulla ei ole vielä liikaa ikää ja mä olen fyysisesti hyvässä kunnossa. Suurimmat riskit liittynevätkin siis varhaiseen synnytykseen ja pieneen kokoon syntyessä. Toisaalta joillakin saattavat kuulemma kaksosetkin syntyä vasta hyvin lähellä laskettua aikaa. Mä tiedän, että joidenkin mielestä varhaisultra on täysin turha, odottaa voisi hyvin siihen rv12 ultraan. Kuitenkin tässä kohtaa oli oikeasti kiva, että kaksosista sai tietää mahdolllisimman aikaisin. Tässä ollaan useampi viikko ehtitty sitten jo totutella asiaan sinne 12. viikolle mennessä.

Onhan tässä siis sulattelemista kerrakseen! Päälimmäisenä on kuitenkin se suunnaton onni. Nyt siis vaan toivotaan toivotaan hartaasti, että kaikki menee edelleen yhtä hyvin, ja kesällä meitä onkin sitten jo neljä. Tyypit <3