Viime viikolla soittelin äitiysneuvolaan varatakseni ensimmäistä aikaa. Mä olin itse asiassa luullut, että neuvolaan mennään ekan kerran siellä jossain rv 10 paikkeilla. Mä sain kuitenkin ajan jo ensi viikolle. Kuulemma ottavat ensimmäiselle käynnille suhteellisen ajoissa, että sitten ehditään hyvin ohjelmoida nuo ultrat ja muut. Ja toisaalta näin kun ajattelee, jos on tarkoitus vaikka odottavalle äidille antaa ohjeita esimerkiksi sen loputtomalta tuntuvan listan suhteen mitä saa syödä ja mitä ei, niin kyllähän se on parempi aloittaa asioiden esille ottaminen ajoissa.

Tällä viikolla kolahti sitten postissa neuvolan esitietolomake. Mä olin heti iloisesti yllättynyt, että siinä puhuttiin äidistä ja puolisosta. Puolisosta puhuttiin sekä tuossa kutsussa, että esitietolomakkeessa. Kyllähän siinä esitietolomakkeessa toki isäkin mainittiin. Mutta mun mielestä se on ihan paikallaan esimerkiksi siinä kohtaa, kun kysytään vaikka mahdollisia perinnöllisiä sairauksia ja vastaavaa. Tuli kuitenkin heti tosi hyvä fiilis neuvolaan menemisestä, kun kutsukirje ei automaattisesti oleta, että äidin puoliso on mies. Samaten siinä mainittiin, että äitiysneuvolan palvelut ovat koko perheelle ja on tärkeää, että myös puoliso tai tukihenkilö voi osallistua odotukseen. Kiva, että tuokin asia oli mainittu, koska meillä olisi suunnitelmissa mahdollisuuksien mukaan käydä neuvolassa yhdessä.

2013-11-13%2016.07.22-normal.jpg

Me ollaan myös vähitellen alettu tottua tuohon ajatukseen, että meille ihan oikeasti tulee vauva. Ollaankin ihan tarkoituksella vähän haluttu rauhoittaa tätä arkea ja elämistä. Tässä kohtaa on tuntunut tärkeältä, että ollaan ihan vain vietetty aikaa kahdestaan, puhuttu paljon ja totuteltu vähitellen ajatukseen uudesta perheenjäsenestä. Samalla ollaan totuttauduttu siihen, että meidän arki ei tämän jälkeen enää koskaan tule olemaan samanlaista, kuin aikaisemmin. Viikonloppuna käytiin metsässä koiran kanssa ja suunnteltiin jo, miten sitten mennään ensi syksynä koko perhe samaiseen metsään retkelle. Paljon ollaan myös vietetty aikaa ihan vaan sohvalla kyhnäten, välillä ollaan luettu tai katsottu tv:tä, tai välillä ihan vaan oltu ja juteltu. Vaikka meilläkin ehti vauva olla toiveissa jo pitkään ennen plussa, niin kyllä tämä tilanne kuitenkin totuttelua vaatii. Enää me ei käydä vähintään kerran kuussa klinikalla ja makseta siitä paljon rahaa (mikä alkoi jo tuntua melkein harrastukselta..), nyt meille tuleekin yhtäkkiä vauva ja kaikki muuttui kertaheitolla.

Päivä päivältä ollaan myös entistäkin onnellisempia tuosta tulevasta vauvasta. Tuo onnellisuus taitaa kasvaa sitä mukaa, mitä todellisemmalta asia alkaa tuntua. Kun poikettiin kirpparilla, ei voitu olla vilkulematta hieman myös jo vauvanvaatteita. Joo, vielä on tietysti tosi aikaista, mutta nyt meillä on loputakin joku, kenelle kaikkea söpöä voi katsella. :)