Viime päivät ovat menneet melkoisen hämmennyksen vallassa. Tuntuu vielä jotenkin niin epätodelliselta, että mä olen lopultakin raskaana, ja meille tulee ihan oikeasti vauva! Ja samalla ollaan kuitenkin niin kovin onnellisia asiasta!

Toisaalta on sellainen olo, että asian haluaisi kertoa heti kaikille. Ja toisaalta tuntuu, että uskaltaako tätä nyt vielä kertoa kenellekään, odotetaan se 12 viikkoa ensin. Muutamille läheisille päätettiin kertoa heti. Ja on ollut tosi ihanaa, miten muut ovat ottaneet osaa meidän iloon ja onneen! Edelleenkin haluttaisiin kuitenkin pitää kiinni siitä, että yleisesti asiasta kerrotaan vasta siellä joulun tienoilla, kun se 12 viikkoa tulee täyteen.

Mun on ollut töissä hirveän vaikea keskittyä yhtään mihinkään, koko ajan päässä pyörii ainoastaan se, että mä oon oikeasti raskaana!! Ja taitaa tuo onnellisen hämmentynyt olotila näkyä kyllä naamastakin. Välillä tuntuu myös, että mulla olisi hirveä tarve saada olla ihan vaan rauhassa kotona. Jotenkin tuntuu, että pitäisi ihan rauhassa saada ajatella ja totutella tähän tilanteeseen ja ihan vain vaimon kanssa kaksi ihmetellä koko asiaa.

Vaimo on vähintään yhtä hämmentynyt kuin minä, mutta kovin onnellisesti hämmentynyt. Hän totesikin, että koko asia tuntuu vielä jotenkin niin epätodelliselta. Ehkä sitten kun ollaan meidän pieni Tyyppi nähty ultrassa, tai kun mun maha alkaa kasvaa, asia konkretisoituu eri tavalla.

Raskausoireista sen verran, että mulla on maha ollut melkoisen kipeä. Se ymmärtääkseni on hyvinkin asiaan kuuluvaa. Oon vaan ollut vähän yllättänyt, että maha on hetkittäin oikein tosi kipeä. Kipu johtuu kai ihan jo kohdun nopeasta kasvusta. Ja tuo munasarjan seudun kipu on kaiketi peräisin keltarauhasesta. Sitä pahoinvointia oon vähän tässä jo odotellut, toivottavasti ei vielä ihan hetkeen näy.