En oikein edes tiedä mistä aloittaisin... Mutta tässä se kauan odotettu kuva, joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. <3

2013-10-30%2005.40.29-normal.jpg

Jee, meille tulee vauva!! <3 Ei oikein vielä edes tajuta kunnolla koko asiaa. :)

Tarkalleen ottan klinikan antama "virallinen" testipäivä on vasta huomenna. Kävi kuiten niin, että mulla on ollut käden kanssa ongelmia pidempään ja olen odotellut kutsua magneettikuvaan. Kutsu tuli tiistaina, aika olisi ensi viikolla. Mietin siinä sitten että hitto, jos meinaan mennä sinne kuvaan, mun on pakko heti aloittaa järkätä työvuoroja niin, että pääsen sinne. Samalla mielessä kävi kuitenkin, että kai se raskaustesti on pakko tehdä jo paria päivää aikaisemmin, koska jos se sattuisi olemaan positiivinen, niin sitten se magneetti pitää vain perua, ja toisaalta ei tarvitse säätää niitä työvuoroja turhaan. Joten testailtiin eilen, tasan 2 viikkoa inseminaation jälkeen. Ja voi onnea millainen yllätys sieltä tuli! Koko ajan oltiin tietenkin toivottu plussaa, mutta  näiden useampien yrityskertojen jälkeen oltiin myös varauduttu siihen negaan, eikä uskallettu toivoa liikoja.

No, voitte kuvitella, että kun se kaksi viivaa pärähtää siihen kusiseen tikkuun klo 5.30 aamulla, mähän en kunnolla kyennyt enää mihinkään ja meinasin myöhästyä töistä. Vaimo on yleensä kovinkin aamu-uninen, mutta tällä kertaa istui kyllä varsin nopeasti hyvinkin virkeästi hereillä. Vaimo oli myös jo ennen aamuseitsämään ladannut puhelimeensa sovelluksen mikä kertoo, missä vaiheessa raskaus on menossa. Jännä juttu muuten, että vaimollahan oli ennen inseminaatiota hirveän vahvasti sellainen fiilis, että tällä kertaa tärppää. Ja aika hyvin kyllä aavisteltu. :)

Mä menin siis varsin hämmentyneenä töihin ja sopivan hetken tullen soitin peruakseni sitä magneettikuvaa. Jotenkin tuntui kovin hämmentävältä sanoa ääneen, että "mä en voi tulla kun mä olen raskaana..." :) Meillä on keittiössä vaimon vanhoista kehyksistä tekemä liitutaulu. Siinä on sitten milloin mitäkin viestejä, välillä kauppalistasta lähtien. Töitten jälkeen mä laitoin uuden tekstin, jota vaimo näköjään kävi myöhemmin täydentämässä.

2013-10-31%2015.26.11-normal.jpg

Tänään oltiin sovittu, että vaimo käy aamupäivällä kaupassa ennen kuin menee töihin. Mä sitten leikilläni heitin, että koska mun pitää syödä terveellisesti, niin toisitko kaupasta hedelmiä ja vihanneksia, siis tietenkin ihan vaan vauvan takia (vaikka me kyllä syödään niitä muutenkin). Tämä sitten odotti mua keittiön pöydällä, kun tulin töistä. :)

2013-10-31%2015.24.39-normal.jpg

Joo, me tiedetään varsin hyvin, että se alkio on vasta 0,2mm pitkä. Ja tiedetään varsin hyvin, että ekat 12 viikkoa on ne kriittiset. Mutta siltikin, ollaan aivan hysteerisen innoissamme ja onnellisia! Siis siltä osin kun nyt ollaan edes kunnolla vielä sisäistetty koko asiaa. Parille ihmiselle meidän on ollut ihan pakko kertoa, koska tälläistä asiaa nyt ei vaan pysty pitämään sisällään ja se on saatava kertoa jollekin. Mutta muuten ollaan vielä päätetty odottaa hetki, ennen kuin aletaan uutista kertoa. Ensin vuorossa on meidän vanhemmat ja läheisimmät ystävät ja myöhemmin sitten muut. Tarkoitus kuitenkin olisi, että raskauden saisi ainakin jossain määrin pidettyä salassa sinne 12 viikon tietämille. Niin kuin raskauksissa aina, se keskenmenon riski on kuitenkin hyvä tiedosta, vaikka ei me välitetäkään sitä sen erityisemmin ajatella. Ja toisaalta, ehkä on ihan hyvä jokunen viikko ensin itse totutella tähän ajatukseen, ennen kuin siitä alkaa kertomaan. Laskeskelin tuossa, että töissä haluaisin kertoa vasta joulun jälkeen, jos vain suinkin saisin asian pidettyä piilossa sinne asti.

Päätettiin, että tehdään vielä huomenna uusi testi, kun se on kuitenkin se klinikan määräämä päivä. Ja huomenna otan sitten puhelun klinikalle ja kerron nämä ilouutiset sinnekin. Voi tätä onnea! <3