Vietettiin viime viikonloppu Turussa. Tärkein syy oli tietysti kaverit, joita mentiin sinne moikkaamaan. Ajankohtaan vaikutti kuitenkin myös se, että viime viikonloppuna järjestettiin Vinokinot. Viime vuonna ei löydetty ohjelmasta ensimmäistäkään leffaa, joka olisi oikeasti kiinnostanut. Tänä vuonna kiinnostavia leffoja löytyi kuitenkin useampi. Mutta koska kukaan ei jaksa (tai en mä ainkaan) katsoa ihan hirveän monta leffaa päivässä, valittiin kolme kiinnostavinta. Ne sattuivat kyllä kaikki olemaan dokumentteja. Mutta jos sitten ensi vuonna tulisi katsottua jotain muutakin. En halua tarkoituksella spoilata, joten jos joku on sattumalta menossa Vinokinoille johonkin muuhun kaupunkiin, niin tiedoksi, että seuraavaksi on siis tiedossa paljastuksia noista meidän katsomista dokkareista.

2013-10-27%2021.38.06-normal.jpg

 

JOTAIN SILTÄ VÄLILTÄ

Riikka Kaihovaaran dokumentti Jotain siltä väliltä (2013) kertoo transsukupuolisesta Ninosta. Oon nähnyt ennenkin dokkareita transsukupuolisista, mutta tämä taisi olla ensimmäinen suomalainen. Dokumentti kertoo siis Ninon sukupuolen korjaamisprosessista. Siinä on kuvattu leikkauksia, hormonihoitoja ja lääkärikäyntejä, mutta myös arkisempaa elämää. Dokumentti antaa hyvin tilaa Ninon omille ajatuksille ja kokemuksille. Lopultakin, Nino kokee oman sukupuolensa olevan 'jotain siltä väliltä'. Pidin tästä dokkarista, se oli realistinen ja elämänmakuinen. Kuitenkin sitä ennen näytetystä lyhytelokuvasta Prinsessa Ruusunen mulla ei ole yksinkertaisesti mitään sanottavaa..

 

THE LOVE PART OF THIS

The Love Part of This (USA 2013) on dokumentti kahdesta naisesta, jotka molemmat ovat nimeltään Grace. He ovat olleet yhdessä lähes neljäkymmentä vuotta. Heidän suhteensa alkaessa molemmat olivat pienten lasten äitejä ja tahoillaan naimisissa. Molemmat muistelevat hyvin vivahteikkaasti suhteensa varhaisia vuosia, mutta toisaalta kertovat kaunistelematta myös kohtaamistaan hankaluuksista. Naiset ovat myös keskenään hyvin erilaisia, siinä missä toinen on hyvin hajamielinen, tasapainotta toinen olemalla hyvinkin järjestelmällinen. Dokumentti antaa tilaa myös parin lasten ja muiden läheisten muistoille ja kokemuksille. Pieneksi järkytykseksi toinen Grace kuolee haimasyöpään dokumentin lopulla. Dokumentin loppu kuvaakin tuon toisen Gracen selviytymistä suuresta menetyksestä. Jos dokumentti voi tehdä vaikutuksen, niin tämä teki: lopussa itkimme kaikki.

 

ROMEO ROMEO

Romeo Romeo (USA 2012) oli dokumenteista se, jota sattuneesta syystä odotimme kaikkein eniten. Se kertoo newyorkilaispariskunnasta Jessicasta ja Lexystä, jotka häiden jälkeen alkavat suunnitella lasten tekemistä. Dokumentti kuvaa ensin hedelmöityshoitoja, niihin liittyvää toiveikkuutta ja lukuisia pettymyksiä. Hedelmöityshoitoja seurataan useamman inseminaation ja lopulta IVF:n ajan. Näiden jälkeen rahat ovat ovat loppu, mutta lasta ei vaan kuulu. Sen jälkeen pariskunta päätyy koti-inseminaatioon tutun luovuttajan kanssa. Ja jo ensimmäisellä kerralla tärppää, ja pari saa lopulta lapsen.

Dokumentti on varsin realistinen kuvaus naisparin lapsen hankkimisesta. Kuitenkin tuon ei synnyttävän äidin kommentit jaksoivat kovasti ihmetyttää. Epäonnistuneen yrityksen jälkeen hän saattoi esimerkiksi todeta, että toinen on laiska kun ei ole vieläkään raskaana, tai että hän kyllä olisi tullut raskaaksi heti ensimmäisellä yrityksellä. Ei tuollaista saa sanoa edes leikillään! Myös lääkäri vaikutti hetkittäin lähes välinpitämättömältä. Kuitenkin me pidettiin tästä dokkarista kovasti. Sopii hyvin lasta suunnitteleville, mutta myös muillekin.

 

2013-10-27%2021.42.37-normal.jpg