Mä olen koko ikäni liikkunut paljon. Nuorempana (ja vähän vanhempanakin) tuli urheiltua kilpaa. Noilta vuosilta jäi käteen mitali jos toinenkin, myös kansainvälisistä kilpailuista. Nykyään liikun sitten lähinnä sen liikkumisen ilon vuoksi. Vaimon kanssa on kiva käydä juoksemassa metsässä tai peltoteitä pitkin, ja kaveriporukassa pelaillessa liikkumisesta tulee myös sosiaalinen tapahtuma. Tiukan työpäivän jälkeen on välillä hyvä mennä päästelemään ylimääräiset höyryt salille työkavereitten kanssa ennen kotiin menoa. Myös lajia, missä joskus tuli kilpailtua, voi nykyään harrastaa edelleen, nyt vain treenaamiseen eivät enää vaikuta ensisijaisesti nuo kilpailulliset asiat. 

Tuolloin vähän nuorempana, kun tuli aktiivisemmin urheiltua, mä en omaa sunntautumista tuonut esiin oikeastaan mitenkään. Oli yksinkertaisesti helpompaa olla kaapissa ja keskittyä siihen urheiluun. Ja sitkeässä elää edelleen se harhaluulo, ettei urheilijoissa mitään homoja ole, ei tietenkään. Paitsi pesäpalloillijoissa saattaa jokunen lesbo olla, vai liekö joku huhu tuokin.. ;) Näin jälkeenpäin kun asioita ajattelee, niin kyllähän tuo on ennen kaikkea ilmapiiri- ja asenneongelma, mikä urheilussa on. Homoja löytyy elämän joka alueelta, kaikista ammateista, väestöryhmistä ja myös sieltä urheilijoista. Miksi esimerkiki kulttuurialan ihmisten on sitten helpompi tulla kaapista ulos, kun urheilijoitten? Se ei kuitenkaan siihen suoritukseen vaikuta millään tavalla, millainen se kenenkin suuntautuminen on. 

Sen lisäksi, että urheilevat homot ovat olleet harvassa, harvassa ovat olleet myös ne heterot, jotka ovat olleet valmiita puhumaan tasa-arvoisemman urheilun puolesta. Tai no, maailmalta noita esimerkkejä löytyy jokunen, Suomesta toistaiseksi vähemmän. Kun Emma Green Tregaro hyppäsi viime kesänä Moskovan MM-kisoissa korkeutta sateenkaarikynsissä, minä tuuletin, ja niin teki varmasti moni muukin. Tuo oli varmasti kannanotto Venäjän käsittämätöntä lainsäädäntöä kohtaan, mutta samalla myös tuen ilmaisu koko sateenkaariväelle, etenkin urheilussa. 

Ensimmäinen suomalainen SSA-urheilija (Straight Star Ally) on Rauman Lukon puolustaja Harri Tikkanen. SSA tarkoittaa heterourheilijaa, jonka mielestä kaikkia tulee kohdella tasavertaisesti. Tikkanen on ensimmäinen suomalainen ammattilaisurheilija, joka on julkisesti puhunut homojen tasavertaisesta kohtelusta urheilussa. Tikkasen haastattelun voi lukea Ranneliikkeen tai Lepakkolaakson sivuilta. Tikkanen teki myös historiaa pelaamalla sateenkaaritarra mailassa, hatunnoston arvoinen juttu. Toivottavasti tämän jälkeen useampikin suomalainen urheilija uskaltaa ottaa kantaa tasa-arvoisemman urheilun puolesta. Myös ex-yleisurheilija ja nykyinen valmentaja Tiia Hautala on puhunut julkisuudessa siitä, miten omaa identiteettiä piti peittää urheilu-uran aikana. Jälleen nostan tätä olematonta hattuani. 

Tasa-arvoisempi urheilu vaatii sitä, että asioista uskalletaan puhua. Siihen tarvitaan sekä SSA-urheilijoita, että niitä ei-heteroita urheilijoita, jotka uskaltavat tuoda asioita esille. Urheilu, kilpailumielessa tai muutenkaan ei ole heteroitten yksinoikeus, vaan kaikilla pitäisi olla siitä yhtäläiset mahdollisuudet riippumatta seksuaali-identiteetistä. Myös urheilun hetero-oletuksella voidaan heittä vesilintua välittömästi, kyllä siellä urheilumaailmassa hyvänen aika homoja on, niin kuin joka paikassa muuallakin. 

Mainittakoon muuten, että vaimo ei oikeastaan koskaan lue lehdestä urheilusivuja. Paitsi jos siellä kirjoitetaan Harri Tikkasesta ja sateenkaaritarrasta mailassa. :)