Meillehän on ollut alusta asti selvää, että halutaan sama sukunimi. Tärkeänä ollaan tätä sukunimiasiaa pidetty etenkin sen takia, että jos toivottavasti niitä lapsia jossain vaiheessa tulee, meillä on sitten kaikilla sama sukunimi. Koska sateenkaariperheet ovat kuitenkin selvässä vähemmistössä, me tullaan epäilemättä joutumaan selittelemään meidän perhesuhteita jossain vaiheessa muutenkin. Niinpä tuo yhteinen sukunimi toivottavasti osoittaa omalta osaltaan, että me ollaan perhe siinä missä mikä tahansa muukin. 

Koska vaimo halusi ottaa mun sukunimen, hän sitten heti häiden jälkeen täytti netissä Maistraatin sivuilla nimenmuutoshakemuksen. Ja tähän se helppo ja nopea osuus tässä prosessissa loppuikin. Meillä oli kyllä tiedossa, että nimen vaihtaminen maksaa ja kestää kuukausia. Kaikki tuota hakemusta seuranneet toimenpiteet nyt vaan tuntuvat aivan täysin naurettavilta, kun vertaa siihen, miten helposti heterot voivat ottaa puolisonsa sukunimen naimisiin mennessä.

Pari viikkoa hakemuksen täyttämisen jälkeen vaimo saikin Maistraatista postia. Kirjeessä kerrottiin, että hänen nimenmuutoshakemuksensa on saapunut. Hakemuksen käsittely alkaa kuitenkin vasta, kun kirjeen mukana toimitettu 185 euron lasku on maksettu. Lisäksi siellä oli ohjeet, että mun piti kirjallisesti lähettää Maistraattiin suostumus, että vaimo saa ottaa mun sukunimen. Laskun maksun jälkeen hakemus menee nimilautakuntaan lausuntopyynnölle. Jos lautakunta puoltaa hakemusta, nimenmuutos pitää vielä kuuluttaa Virallisessa lehdessä. (Virallinen lehti huolehtii lakisääteisen ilmoitusvelvoitteen täyttämisestä ja ilmesttyy kolme kertaa viikossa. Lähinnä siellä näytti olevan esimerkiksi konkurssi-, avioero-, lupa-, ym. asioita, sekä sitten vielä nämä nimenmuutosjutut.)

Ensin tämä koko juttu tuntui ihan vitsiltä. Ihan naurettavaa pelleilyä, että heterot saavat naimisiin mennessä tuosta vaan ottaa toisen sukunimen, mutta jos homot rekisteröivät parisuhteen ja haluavat saman sukunimen, saa vaatii tälläisen ruljanssin. Alun huvituksen jälkeen alkoi lievästi sanottuna vituttaa. Tuntuu nimittäin, niin kuin me oltaisiin jotain toisen luokan kansalaisia, joiden nyt ei vain voi antaa ottaa puolison sukunimeä tuosta vaan. Ihan niin kuin meidän suhde ei olisi yhtä arvokas, kuin jonkun heteroparin. Ja missä on tasa-arvo tässä kohtaa? Olisi ihan ok, jos kaikki parisuhteensa virallistaessaan joutuisivat käymään samanlaisen menettelyn läpi. Mutta se, että jotain tiettyä väestöryhmää kohdellaan eri tavalla ja erilaisella menettelyllä, tuntuu niin kertakaikkisen väärältä! 

No, vaimo maksoi laskun, mä täytin suostumuksen ja laitoin sen postiin. Nyt sitten vaan odotellaan jokunen kuukausi sitä päätöstä. Ja jos vaikka tässä jossain kohtaa sattuisi tärppäämään, meillä on todennäköisesti jo siinä kohtaa sama sukunimi koko perheellä, kun vauva syntyy.