Hääkiireitten takia tuo vauvaprojekti on viime viikkoina ollut hieman vähemmän ajatuksissa. Neljäs inseminaatiohan tehtiin hieman ennen häitä. Nyt kuitenkin edessä oli jälleen uusi pettymys: menkkojen alkaminen ja negatiivinen raskaustesti. Aikaisemmin me ollaan alettu testailemaan jo muutamaa päivää ennen, kuin menkkojen olisi pitänyt alkaa. Tällä kertaa mä en kuitenkaan halunnut. Se negatiivinen testitulos on kuitenkin ihan hirveä pettymys joka kerta, enkä mä halunnut ottaa sitä riskiä, että joudun tekemään sen enemmän kuin kerran. Sitä niin kovasti toivoo sitä positiivista tulosta, vaikka samalla pelkääkin sitä negatiivista. 

Yksi hyvä ystäväni ilmoitti muutama päivä sitten olevansa raskaana. Heille lapsi on pitkään yritetty ja erittäin toivottu. Olin erittäin iloinen ystäväni puolesta, heille tämän kyllä suo. Mutta samaan aikaan tuntuu vähintäänkin siltä, että sisuskaluja revitään irti korvan kautta ja heitellään pitkin ojan pientareita. Miksi kaikki muut tuntuvat saavan lapsia paitse me? 

Välillä sitä vaan käy mielessä, miten kauan sitä jaksaa olla toiveikas. Ja entä sitten, jos me ei koskaan saadakaan lasta? Tilastojen valossahan ei meillä tässä vielä mitään hätää ole, ja meillä on kaikki edellytykset niitä lapsia vielä saada. Mutta silti, mä en voi sille mitään, että kaikenlaisia ajatuksia sitä ehtii päässä pyöriä. 

Kaikesta huolimatta kuitenkin, ollaan ihan hyvillä mielin ja toiveikkaina taas lähdössä seuraavalle kierrokselle ja kohti uutta inseminaatiota. Vähän kyllä alkaa jo tuntua sille, että meillä ei enää ole muuta harrastusta kuin hedelmöityshoidot..heh... Mutta siis soittelin klinikalle, ja sovimme jatkosta. Käytämme edelleen samaa hyväksi havaittua kaavaa, eli Clomifen kp 3-7 ja follikkeliultraääni kp 10-12, jonka jälkeen suunnitellaan jatkot ja mahdollinen inseminaation ajankohta. 

Meillä on aika yleispätevät toiveet tuon luovuttajan suhteen, ja aikaisemmin sellainen on aina löytynyt helposti. Nyt kuitenkin sain puhelun klinikalta. Aivan meidän kriteerejä täyttävää luovuttajaa kun ei juuri sillä hetkellä ollut. Ja nyt siis puhutaan siitä spermasta, mitä klinikalla on varastossa. Kyllähän sitä Tanskasta tilaamalla saisi vaikka mitä, mutta siinä menee hetki. Tuo ehdotettu luovuttaja oli kuitenkin niin lähellä meidän toiveita, että se kelpasi meille oikein hyvin. 

Taas siis saa alkaa toivoa ja jännittää, joko tällä kertaa olisi meidän vuoro onnistua.