Reilu kuukausi sitten oli melkoisen jännät paikat... Vaikka häistä onkin vasta vähän aikaa, toisaalta tuntuu, niin kuin siitä kaikesta olisi jo kuukausia tai vuosikin. Elämä on vähitellen rauhoittunut kaiken sen hässäkän jälkeen. Ensimmäinen viikko meni hieman ihmetellessä, että mitä oikein tuli tehtyä ja toisaalta, mitäs nyt tehdään ja miten vietetään aikaa kun kaikki häähässäkkä on ohi.

Mä muuten puhun sujuvasti naimisissä olemisesta, koska meille se termi rekisteröity parisuhde tuntuu edelleen jollain tavalla vieraalta, ja meille tämä on käytännössä naimisissa olemista. Toisaalta tuo naimisissa oleminen on jo ihan puheessakin helpompi ilmaisu, kun rekisteröity parisuhde. No, monet ovat kuitenkin siis kyselleet, että onko elämä jotenkin erilaista nyt naimisissa. Ööö..no ei kyllä oikeastaan. Kun ei tämä ole meidän arjessa näkynyt vielä käytännössä mitenkään. Tuon vaimon sukunimenvaihdosprosessi on vireillä, mutta siihenkin menee vielä ehkä viitisen kuukautta. Oletettu käsittelyaikahan noissa on puoli vuotta. Ehkä sitten siinä vaiheessa, kun saadaan hommatta ulko-oveen uusi nimikyltti, missä on vain yksi sukunimi, tämä naimisissa oleminenkin jotenkin konkretisoituu.

Vaikka tämä naimisissa oleminen ei arjessa näykään, kyllä se jollain tavalla ihanalta kuitenkin tuntuu. Musta on ihanaa herätä joka aamu vaimon vierestä ja ajatella, että hänen vierestään saan tulevaisuudessakin joka aamu herätä. Nyt kun häästressi ja -hässäkkä on ohi, on myös ihanaa viettää ihan vain tätä tavallista arkea yhdessä. Ja se arjen jakaminen toisen kanssa on sitä ihan parasta! Arki meillä pyörii ihan niiden samojen asioiden ympärillä kuin kaikilla muillakin: käydään töissä, siivotaan, käydään kaupassa, tehdään ruokaa, lenkkeillään koiran kanssa, luetaan ja nökötetään sohvalla telkkaria katsoen. Jotenkin vaan tuo toinen ihminen vierellä saa ne arjen tavalliset asiatkin tuntumaan erityisiltä.