Kaiken häähässäkän jälkeen on ollut ihanaa vaan olla kotona ja puuhastella niitä arkisia juttuja. Ennen häitä meillä pyöri nurkissa kaikenlaista laatikkoa ja nyssykkää, menossa mikä mihinkin. Nyt saatiin ne kaikki siivottua nurkista pois ja laitettua muutenkin paikat kuntoon. Häälahjoina saatiin melkoinen määrä tavaraa, mikä on vähitellen hakenut paikkansa. Vaimo on erityisen tykästynyt vanhoihin ikkunoihin, ja mä pidän kauniista teksteistä (toimii myös toisinpäin). Tämä häälahja löysikin nopeasti paikkansa:

2013-09-30%2012.04.40-normal.jpg

 

Yksi asia, mikä meitä vaimon kanssa yhdistää, on rakkaus kauniisiin ja toisaalta myös persoonallisiin esineisiin. Me ei olla mitään himosisustajia, mutta tiedetään kyllä, mikä meidän silmää viehättää. Ja onneksi, meidän näkemykset menevät aika hyvin yksiin. Me pidetään molemmat luonnonmateriaaleista ja maanläheisistä sävyistä. Myös vanhat esineet viehättävät kovasti. Samoin kierrätetyt asiat, tai tavarat joille on keksitty uusi käyttötakoitus. Tuossa yhtenä iltana mä tuunailin oveen koristeen vanhasta sydämen muotoisesta kakkumuotista, tuli muuten aika kiva. Vaimo on vielä mua paljon kovempi tuunaamaan ja näpertelemään kaikkea, löytyy meiltä jokunen hänen tekemänsä huonekalukin. Esimerkiksi tämä lusikka-haarukka-hässäkkä on vaimon tekemä (normaalisti se löytyy meidän keittiöstä, mutta kuvausteknisistä syistä siirsin sitä hieman).

 

2013-10-03%2016.07.35-normal.jpg

 

Nyt kun paikat saatiin järjestykseen, ollaan pienimuotoisesti sisuteltu. Siis ei mitään suurempaa, lähinnä laitettu jo olemassa olevia asioita paremmin esille. Häissä meillä oli kynttilöitä varten koristeltuja isoja vanhoja Riihimäen lasipurkkeja. Mä tykkään kovasti kynttilöistä, mutta kissojen kanssa ne on vähän huono yhdistelmä. Kynttilän täytyy olla sellaisessa lyhdyssä (tai vastaavassa), ettei sitä saa liian helposti tassulla räpsittyä tai viiksikarvoja poltettua. Nuo lasipurkit ovat kuitenkin melkoisen korkeita (lue: kissaystävällisiä) , ja nyt koristeltuina oikein kivan näköisiä. Niissä olen sitten viimeisen viikon polttanut kynttilöitä ja fiilistellyt pimeitä syysiltoja sohvalla, kirja kädessä, kahvikupin kanssa ja kissa kainalossa. Oikeasti ihanaa olla välillä ihan rauhassa kotona! Huomasin muuten (taas) vähän yllätyksekseni, että kun saa paikat järjestykseen, asiat paikoilleen ja ne kaikki nyssykät pois nurkista, ne jo olemassa olevat esineet tulevat paljon paremmin esiin. Tämä oikeasti vanha maapallo on yksi mun lempparijuttuja, pienen ajan jälkeen taas kerran "löysin" sen.  

 

2013-10-03%2016.03.39-normal.jpg

 

Pyörähdettiin tuossa myös kirpparilla. Tällä kertaa mukaan lähti pari kirjaa. Me luetaan muutenkin paljon, mutta jotenkin näin syksyllä kun ilma viilenee ja illat pimenevät on vieläkin mukavampi käpertyä sohvalle kirjan kanssa. Kirppareilta tehdään jonkun verran löytöjä myös sisustusmielessä. Vaimon aarre on kirpparilta löydetty, luonnollisen kokoinen naisen Torso. Me seurusteltiin jo silloin, kun Torso löytyi. Vaimo oli haltioissaan, ja käveli sitten kaupungin läpi autolle Torso kainalossa. Mulla ei aluksi ollut mitään suuria tunteita sitä kohtaan, melkein päinvastoin. Siinä vaiheessa kun sitten muutettiin tavarat samaan osoitteeseen, mä jouduin vähitellen sisäistämään sen, että joudun asumaan Torson kanssa samassa osoitteessa. Nykyään se kuuluu erottamattomasti meidän olohuoneeseen. Viime jouluna ei viitsitty hankkia kuusta, koska kahden kissan taloudessa kuusi olisi todennäköisesti ollut ilman neulasia jo aattoiltana. Me päädyttiin sitten koristelemaan Torso. Ja niin taidetaan tehdä tänäkin vuonna. 

 

2013-10-03%2016.11.00-normal.jpg

 

Täytyy kyllä sanoa, että me viihdytään kotona oikein hyvin. Tästä on vähitellen muotoutunut sellainen meidän yhdessä suunnittelema koti, missä molemmat viihtyvät.Toivottiin ja saatiinkin häälahjaksi muutama hyvä kasvisruokakeittokirja. Ja niitä ohjeita on sitten heti pitänyt testailla. Tuossa viikonloppuna ensin puuhasteltiin kaikenlaista, vähän lueskeltiin kirjoja ja sen jälkeen kokkailtiin hyvät pöperöt. En siinä sen jälkeen voinut olla miettimättä, että tässähän se onni lopultakin on: arjen pienissä asioissa. Ja se arjen jakaminen toisen kanssa, kaikkine puuhasteluineen, on ihan parasta. <3