Vietimme siis vaimoni (!) kanssa viime lauantaina ikimuistoista hääjuhlaa. Ja nyt yritetään totutella siihen, ettei meillä enää ole tyttöystäviä, vaan vaimot. :) Koska viime viikot ja kuukaudet ollaan hyvinkin tiiviisti käytetty käytännössä kaikki vapaa-aika hääjärjestelyihin, nyt tuntuu vähän oudolta, kun enää ei olekaan pakko puuhastella mitään. No, mutta eiköhän tästä hämmennyksestä toivuta lähipäivinä. :) 

Itse juhlat siis sujuivat niin hyvin, kuin vain mahdollista. Meistä kumpikaan ei ollut aikaisemmin ollut kuin ainoastaan ns. tavallisissa heterohäissä. Ja koska mitään sellaista mallia ei ollut, minkä mukaan meidän olisi pitänyt juhlia järjestää, teimme sitten joka tavalla meidän näköisen hääjuhlan. Tosin hyvin paljon vaikutteita oli tuosta perinteisestä hääjuhlamallista.

Heti juhlapäivän aamuna suunnistimme juhlapaikalle laittamaan kaikki paikat kuntoon. Vaikka juhlapaikan henkilökunta laittoikin suuren osan paikasta meille valmiiksi, haluttiin kuitenkin itse olla laittamassa omia koristeita ja muita juttuja. Seuraavaksi suunnistimme molemmat kampaajalle. Sen jälkeen teimme vielä viime hetken viilausta juhlapaikalla. Seuraavana vuorossa oli sitten meikkaaminen ja sen jälkeen valokuvaus. Meitä molempia vähän hirvitti tuo kuvien ottaminen, molemmat kun viihdytään huomattavasti paremmin siellä kameran takana. Me ei missään nimessä haluttu ottaa mitään perinteisiä pönötyskuvia, eikä meistä olisi ollutkaan vierekkäin seisomaan valkoiseen studioon pepsodent-hymyn kanssa. Kuvaajamme innostui myös tästä ajatuksesta ottaa hieman erilaisia kuvia. Ja nyt koevedokset jo nähneenä täytyy sanoa, että me kyllä saatiin todella kauniita, hieman erilaisia, mutta ehdottomasti meidän näköisiä kuvia, niin kuin oli tarkoituskin.

Sitten alkoivatkin jo itse juhlat. Vieraiden saavuttua juhlapaikalle käräjäoikeuden notaari suoritti parisuhteen rekisteröimisen.  Itse saatiin hyvinkin paljon vaikuttaa tuon toimituksen kulkuun, ja oltiin netistä etsitty näitä vaihtoehtovihkikaavoja, mitä siviilivihkimisissä käytetään muutenkin. Sellaisesta sitten muokattiin meille sopiva. Tuo muokkaus oli välttämätön, koska esimerkiksi sanaa avioliitto ei saa käyttää. Sen korvasimme yksinkertaisesti sanalla liitto. Rekisteröintiasiakirjan allekirjoitimme sitä varten tuunatulla kynällä. Me haluttiin myös sormusten vaihto osaksi toimitusta. Ja illan ylpein nuori mies oli varmasti 5-vuotias kummipoikamme, jonka tärkeänä tehtävänä oli pitää huoli sormuksista ja tuoda ne oikealla hetkellä. :) Lopuksi vielä yksi ystävämme lauloi ja toinen soitti kitaraa. Viimeistään tässä kohtaa taisi herkistyä jo jokainen. 

Onnittelujen jälkeen mun isä piti puheen ja sen jälkeen nostettiin onnittelumaljat. Kiitos isälle oikein kauniista puheesta! Koska vieraita oli vähän ja kaikki olivat meille hyvin läheisiä, halusimme itse esitellä meidän vieraat ja kertoilla heistä hieman. Toteutettiin se vielä niin päin, että mä esittelin tuon kauniimman puoliskon perheen ja ystävät, ja hän mun. 

Sitten päästiinkin jo syömään. Myös tämä asia me haluttiin tehdä meidän tyylillä. Koska me ollaan molemmat kasvissyöjiä oli selvää, ettei meidän häissä syödä lihaa. Tiedettiin, että tämä saattaa aiheuttaa mutinaa tietyissä ihmisissä, mutta miksi ihmeessä kasvissyöjien häissä olisi tyyliin joku possu vartaassa. Meidän pileet, meidän pöperöt! Tarjolla oli siis kunnon kasvismättöä, sekä hieman kalaa. Haluttiin ruokaan hieman intialaisia vivahteita, mutta tarjolla oli myös vähän perinteisempääkin. Ja hyvinpä tuo ruoka näytti maistuvan.

Ruokailun jälkeen oli vapaata jutustelua, mutta myös hieman ohjelmaa. Oltiin kerätty vanhoja valokuvia, ensin meistä lapsina ja lopulta sitten yhteiskuvia. Näistä tehtiin kooste, mikä videotykin kautta pistettiin pyörimään. Taisipa niistä kuvista aika moni vieraskin itsensä löytää. Kaverimme myös soittivat ja lauloivat hieman lisää. Muuten meillä oli hyvin tarkoin valittu taustamusiikki. Aluksi musiikki oli hieman rauhallisempaa, mutta loppuillasta vaihdettiin sitten hieman reippaampaan. 

Kakun leikkaamisestakin selvisimme kunnialla. Tuo vaimohan on hyvin tarkka värien suhteen, ja esim. kaikki koristeet olivat hyvin tarkkaan samaa sävyä. Tämä hänen tarkkuutensa väreissä huipentui sitten tuohon kakkuun. Me ei haluttu missään nimessä mitään kermakakkua, eikä mitään sellaista sokerimassakuorrutekakkua; ne on kyllä ihan nättejä, mutta maistuvat aivan hirveälle. Niinpä me päädyttiin marjaisaan, moussetyyppiseen kakkuun. Kakussa oli varsinaisesti mansikkaa, vadelmaa ja punaherukkaa. Vaimo kuitenkin halusi, että siihen laitetaan vielä hieman mustikkaa, ei maun vaan värin takia. Näin siis myös meidän kakku sopi koristeisiin ja muihin härpäkkeisiin. :)

Kahvittelun jälkeen oli vielä hieman ohjelmaa tietokilpailun muodossa. Sen jälkeen ilta jatkui vapaammissa merkeissä. Luonnollisesti tässä kohtaa isovanhemmat ja lapset lähtivät nukkumaan. Me ei oltaisi mistään hinnasta lähdetty kesken pois omista juhlista, vaan istuttiin iltaa ystävien ja muiden läheisten kanssa pitkälle yöhön. 

Yöksi haluttiin tulla kotiin, jossa odotti iloisena yllätyksenä koiranhoitajamme jättämä herkkukori. Kotona uni ei kuitenkaan tullut kummallekaan vielä moneen tuntiin, vaan yhdessä kävimme pitkään läpi päivän tapahtumia. Seuraavana aamuna sitten tarjoilin tuoreelle vaimolleni hieman normaalia paremman aamiaisen sänkyyn. 

Meillä oli luonnollisesti myös vieraskirja. Ei haluttu tehdä siitäkää liian perinteistä, silloin monet todennäköisesti kirjoittavat sinne ainoastaan sen "onnea". Niinpä me tehtiinkin ystäväkirja, vanhaan kunnon ala-astetyyliin. Kysymyksiä oli kuitenkin vain muutama ja kaikkiin kuuluivat mm. mistä tuntee meidät ja terveiset hääparille. Ystäväkirja sai oikeinkin innostuneen vastaanoton ja oikein mukavia viestejä saimme. Lisäksi molempien polttarikansiot olivat luonnollisesti nähtävillä juhlissa. 

Koska vieraana oli jonkun verran myös lapsia, piti heille keksiä jotain tekemistä. Meillä oli tietysti ihan perus piirtämisvälineet ja joku peli. Illan hitti oli kuitenkin seinä, mihin sai piirtää. Ja siellä näkyi lasten lisäksi kyllä moni vähän vanhempikin käyvän piirtelemässä. :) Myös karkkibuffet oli kovassa suosiossa kaiken ikäisten keskuudessa.

Erityisen iloisia oltiin lämpimästä tunnelmasta, mikä juhlissa oli. Koska vieraita oli suhteellisen vähän, meillä on myös aikaa ihan oikeasti jutella kaikkien kanssa. Ja tämä oli yksi asia, mitä nimnenomaan toivottiinkin. Meille molemmille oli myös erittäin tärkeää, että kummankin isovanhemmat olivat juhlissa paikalla. Oli myös hienoa, että saatiin hieman sitä elävää musiikkia juhlaan, se kuulostaa aina parhaalta. Joka tavalla oltiin siis erittäin tyytyväisiä asioiden sujuvuuteen ja juhlan tunnelmaan. Me saatiin juuri sellainen, meidän näköinen juhla, mitä toivottiinkin. <3