Vietettiin muutama päivä sitten meidän ensimmäistä kihlapäivää. Harvemmin kai kihlapäivää sen kummemmin vietetään sen jälkeen kun ollaan jo naimisissa. Etukäteen oltiin puhuttu, ettei vietetä sitä sen erityisemmin. Koska tämä kuitenkin oli meidän ensimmäinen kihlapäivä, halusin vaimon jotenkin yllättää. Niinpä töistä kotiin ajellessani hain kimpun keltasia ruusuja, koska tiesin vaimon niistä tykkäävän. Ja koska hän on myös hieman viluisempaa sorttia, ja tykkää käpertyä sohvalle milloin minkäkin peiton alle, olin hankkinut extrapehmeän ja lämpimän fleecehuovan sekä suklaata. Eiköhän niiden kanssa kelpaa sinne sohvan nurkkaan kömpiä. Eli eipä tuo mitään niin kovin ihmeellistä ollut, mutta ainakin vaimo yllättyi iloisesti. Edelleenkin mä puhun sen puolesta, että sen toisen huomioimisen parisuhteessa ei tarvitse olla mitään niin kovin ihmeellistä (tai kallista). Ajatus ja se että toista huomioi ja muistaa on se oleellinen juttu. 

2013-10-23%2019.58.43-normal.jpg

Kihloihin mentiin tosiaan vuosi sitten. Ja silloin myös päätettiin, että häitä tullaan tänä syksynä viettämään. Vaimo oli meistä se, joka kosi. Tosin sormuksia oltiin kyllä katseltu jo yhdessä etukäteen, mutta vaimo ne lopultakin oli salaa hankkinut. Yhtenä lokakuun aamuna hän sitten repi mut ylös sängystä, kun oli vielä pimeää. Siinä sitten unenpöpperössä vähän ihmettelin mitä tapahtuu, mutta hän antoi mulle ainoastaan hyvin määrätietoiset ohjeet, että pistä lämpimästi vaatteita päälle ja hampaat voit pestä, mutta älä tee mitään muuta ja mene autoon. Olin vielä niin nukuksissa, etten oikein ymmärtänyt pistää vastaan tai kysellä mitään. Ja niinpä me sitten aamuhämärässä ajettiin muutaman kymmenen kilometrin päähän meren rannalle. Olin joskus ohi mennen todennyt, että pitäisi sinne mennä joku kerta auringonnousua katsomaan. Vaimo oli muistanut sen, ja niinpä silloin sitten auringon noustessa hän kosi. Tuo kallioinen paikka rannalla on myös yksi mun lempipaikkoja. Sormusten lisäksi vaimolla oli mukana aamupalatarvikkeet, tee oli termarissa ja voileivät tehty valmiiksi. Ja kyllähän siinä kelpasi leipää mutustella uusi sormus sormessa, auringon noustessa. <3