Naureskeltiin tuossa eilen vaimon kanssa, että koska aina sanotaan, että parisuhdetta pitää hoitaa, parempi aloittaa se heti näin kaksi viikkoa häiden jälkeen. :) Tosin ihan vakavasti puhuttuna mä en usko tuollaiseen parisuhteen hoitamiseen. Mun mielestä parisuhteesta kuuluu pitää huolta joka päivä. Eikä sen arjessa tarvitse olla mitään kovin ihmeellistä. Tärkeää on mun mielestä toisen huomioiminen ja yhteinen aika. Siinä vaiheessa jos puhutaan, että parisuhdetta pitää alkaa jotenkin erityisesti hoitaa, ollaa kyllä menty metsään jo aikapäiviä sitten. Samaten mä en oikein jaksa ymmärtää tuota laatuaika -käsitettä. Miksi ihmeessä pitäisi järjestää jotenkin erikseen jotain eritystä ja hienoa, mikä on sitten jotain erityisen hyvää? Jos laatuaikaa pitää jotenkin erikseen järjestää, eikös se kerro siitä, että arki on jotenkin huonoa? Miksei se laatu voisi olla ihan jo siinä jokapäiväisessä arjessa läsnä? Tietysti välillä on mukavaa, jos on jotain erityistä ohjelmaa. Mutta mun mielestä ei elämä, sen laatu ja parisuhteen tila voi olla riippuvaisia siitä, että jatkuvasti pitäisi olla tekemässä jotain eritystä.  Onni löytyy kuitenkin siitä jokapäiväisestä arjesta. 

Eilen kuitenkin siis vietettiin laatuaikaa, tai hoidettiin parisuhdetta tai mitä nyt ikinäkään. :D Jo keväällä, me oltiin molemmat toisistamme tietämättä ajateltu yhdestä Johanna Kurkelan biisistä, että haluttaisiin se häihin jollakin tavalla. Pätkä tuosta biisistä päätyi jo hääkutsuun. Itse juhlissa tuo biisi kuultiin myös ja se oli esillä muutenkin. Tykätään molemmat muutenkin Kurkelan biiseistä, ja niitä soi häissä muutama muukin. Vaimo oli jossain kohtaa huomannut, että Kurkelalla on keikka täällä meidän suunnalla. Ja niinpä hän olikin sitten yllätykseksi ostanut liput sinne. Eli eilen päästiin kuuntelemaan noita meille tärkeitä biisejä ihan livenä. 

Kurkelan keikka oli kaikin puolin hieno! Tykätään molemmat hänen äänestään ja biiseistä. Livenä tuo ääni soi vielä hienommin kuin levyllä. Samaten meihin teki vaikutuksen bändi, missä oli todella taitavia muusikoita. Ja kun noita meille tärkeitä biisejä illan mittaan tuli, väksinkin siinä silmän nurkka kostui. Kurkela vaikutti myös aidosti nauttivan laulamisesta ja esiintymisestä, mikä kyllä välittyi yleisöönkin. 

Mainittakoon muuten, että keikan alkaessa Kurkela tuli lavalle sateenkaari-sateenvarjon kanssa. Sitä en sitten tiedä, oliko tuo ihan sattumaa, vai tarkkaan suunniteltu juttu. Mutta molemmat huomattiin heti, että no hitto, tuohan on sateenkaarivarjo! :)

Keikan jälkeen mentiin vielä syömään. Ja varsin mukava ilta tuli kyllä vietettyä. Puhuttiinkin, että keikoilla voisi kyllä käydä useammin. Samoin miellä on jo jonkin aikaa ollut suunnitteilla, että pitäisi joskus mennä teatteriin ja balettiin. Mä haluaisin myös oopperaa tai katsomaan jotain musikaalia, mutta vaimo välittää niistä hieman vähemmän. Pitänee siis lähteä oopperaan anopin kanssa. Suunnitelmissa siis olisi, että ainakin kerran tai pari käytäisiin jossain ennen kevättä.