Pitkästä aikaa mä olin suorastaan iloinen menkkojen alkamisesta. Viime aikoina se kun on lähinnä tarkoittanut sitä, ettei olla vielä(kään) raskaana. Nyt kuitenkin oli vähän sellainen samanlainen riemu, kuin silloin kun päästiin hoitoja aloittelemaan. Pienen tauon jälkeen tästä se nimittäin lähtee taas!

Otin puhelun klinikalle, ja sovittiin sama kaava, minkä mukaan on aikaisemminkin menty. Eli Clomifen kp 3-7 ja uä kp 10-12. Nyt kävi vielä hyvin, että tuohon ultraääneen ei ole pakko mennä perjantaina, jolloin sitä ei siis ole mahdollista tehdä täällä kotipaikkakunnalla, vaan joudutaan aina matkustamaan Tampereelle 1,5h suuntaan. Onneksi, koska tässä onkin jo aika monta 10 minuutin klinkkakäyntiä perjantaisin ehditty tehdä... Mutta nyt on siis mahdollista poiketa ultrassa täällä kotipaikkakunnalla, säästää melkoisesti aikaa ja rahaa sekin.

Mullahan on toi pco, mikä ennen hoitoja oli siinä mallissa, että mulla tuli menkat ehkä pari kertaa vuodessa, jos silloinkaan. Tässä hoitojen aikana tuo kierto on kuitenkin ihan oikeasti säännöllistynyt. Niinpä olin kerrankin kaukaa viisas ja suorastaan laskin etukäteen, milloin ehkä pitäisi tuohon ultraääneen mennä. Ja toivoin sitten työvuorot sen mukaan. :) Ja ihan oikein onnistuin kaiken lisäksi ennakoimaan. Nyt siis ei tarvinnut tuon uä:n takia säätää työvuoroja, mikä helpottaa heti tätä arjen järjestämistä. Lisäksi selvittelin, että koska mulla on säästössä pitämättömiä kesälomapäiviä, niitä on mahdollista pitää lyhyelläkin varoitusajalla. Eli sen mahdollisen seuraavan inseminaation voi sitten olla kesälomalla, eikä tarvitse säätää, vaihdella vuoroja ja tehdä ylimääräisiä tuplavuoroja. Palkaton vapaa on tietysti aina se viimeinen vaihtoehto jos muu ei onnistu, mutta onneksi siihen ei ainakaan vielä ole tarvinnut mennä.

Näköjään pieni tauko hoidoissa tekee omalla tavallaan ihan hyvää, vaikka samalla raskasta onkin. Nyt on jotenkin ihan erilaista toiveikkuutta lähteä hoitoja taas jatkamaan. :)