Aikaisemmin tällä viikolla käytiin siis follikkeliultraäänessä, ja silloin laskettiin ajankohta meidän neljännelle inseminaatiolle. Vuorokautta ennen H-hetkeä pistin jälleen Pregnylin (jonka olin jälleen kerran salakuljettanut töihin eväsrasiassa, koska se pitää säilyttää jääkaapissa ja sekoitellut salaa WC-pytyn päällä kaikkien hygieniasääntöjen vastaisesti). Ekoilla kerroilla pistäminen jännitti hieman, mutta nyt siihenkin on jo tullut rutiini.

Ennen klinikalle menoa käytiin tuon kauniimman puoliskon kanssa kahvilla. Siinä istuessa tunsin sitten tuon tutun vihlaisun ja totesinkin, että nyt muuten taisi irrota. Puoli tuntia myöhemmin klinikalla ultraäänessä näkyikin sitten juuri puhjennut munarakkula. Eli tuo ovulaation ajoitus osui jälleen kerran melkolailla nappiin.

Itse inseminaatio sujui normaalin kaavan mukaan. Jostain syystä mulle on aikaiseminkin käytetty inseminaatiokatetrin sijasta alkionsiirtokatetria. Älkää vaan kysykö miksi kun en kyseisen toimituksen teknisestä suorituksesta  niin paljon ymmärrä, mutta ilmeisesti tällä asialla on jotain tekemistä kohdun asennon tai mallin kanssa, ts. perille päästään paremmin. Lääkäri totesikin, että hän on jo suoriksi sen alkionsiirtokatetrin valmiiksi, kun sillä homma kuulemma sujuu paremmin. Ja sen verran hyvin näytti taas sujuvan, että me saatiin jälleen katsella ultraäänestä, miten pieni nestevirta lähti kulkemaan munatorvea  pitkin. Siellä ne pikkukaverit taas uivat kovaa vauhtia, toivottavasti joku pääsi maaliin asti. :)

Klinikoistahan kuulee kaikenlaista. Suhtautuminen naispareihin saattaa vaihdella koko henkilökunnan osalta, lääkäri saattaa vaihtua jatkuvasti eikä kukaan oikein tunnu tietävän missä mennään, jne. Kun klinkalta lähdettiin, puhuttiin jälleen kerran, että meillä on kyllä edelleenkin ainoastaan positiivisia klinikkakokemuksia. Jo ilmoittautuessa sihteerit juttelevat niitä näitä, saattavat jopa pahoitella, kun protokollan mukaan naispareihin liittyy jotain teknisiä juttuja. Nyt kun mentiin toimenpidehuoneeseen totesin, että kun meillä olis noi häät ensi viikolla, me voitaisiin ottaa yksi vauva häälahjaksi, kiitos. :) Lääkäri ja hoitaja sitten kovasti kyselivät häistä, ja hoitaja kertoili omistaankin. Ennen lähtöä lääkäri kävi vielä halaamassa meidät molemmat, toivotti kovasti onnea sekä häistä, että onnea siihen, että jos nyt tärppäisi. Että eipä ole kyllä edelleenkään mitään syytä valittaa klinikalla saadusta kohtelusta.

Eli eli..taas pitää pari viikkoa odotella, että saa raskaustestin tehdä. Noi häät puskevat onneksi sen verran pahasti päälle, että tässä tuskin ehtii kovin aktiivisesti asiaa ajatella ainakaan seuraavaan viikkoon. Kaikki meni kuitenkin taas melkoisen nappiin, eli kyllähän tässä taas hyvä mahdollisuus olisi onnistua.