Voi apua! Enää 5 päivää häihin! Ja täällä stressin määrä sen kun lisääntyy. Kysyin eilen tuolta kauniimmalta puoliskolta, miltä se nyt sitten tuntuu, että viikon päästä hänellä ei ole enää tyttöystävää.. Koska viikon päästä tyttöystävästä on tullut vaimo. :)

Mä en ole nukkunut kunnolla viimeiseen kahteen viikkoon, että kyllä vissiin on vähän hääjännitystä ilmassa. Alan vähitellen olla niin väsynyt, että häiden jälkeen nukun varmasti seuraavat kolme päivää putkeen. Ja silloin jos satun nukkumaan, nään jatkuvasti painajaisia siihen tyyliin, että puoli tuntia ennen juhlan alkua mulla ei ole vielä hääpukua. Tuo kauniimpi puolisko kyllä nukkuu, eikä myönnä stressiä. Mutta jotain hermostumisen merkkejä alkaa olla näkyvissä silläkin suunnalla. Mutta mikäs ihme se on, että jännittää: ensinnäkin, ei meistä kumpikaan ole koskaan ennen mitään tälläistä tehnyt. Ja kyllä me lähdetään molemmat siitä ajatusesta, että tämä on se yksi ja ainoa kerta elämässä, kun häitä järjestetään. Ihan jo se tuo oman jännityksensä. Kuitenkin niin kovasti toivottaisiin, että kaikki sujuisi mallikkaasti meidän tärkeänä päivänä. Meistä kumpikaan ei myöskään ole koskaan tämän kokoluokan kekkereitä järjestänyt; on vähän eri asia kutsua pari kaveria istumaan iltaa, kuin järjestää häät. 

Suurin piirtein kaikki alkaa kylläkin olla jo järjestyksessä, että sen puolesta ei pitäisi suurempaa stressiä olla. Hääpaikka, ruuat ja kakku on olleet järjestyksessä jo pitkään. Samoin meidän vaatteet, kengät, sormukset ja kampaajat on hoidossa. Käräjäoikeuden notaarin kanssa on sovittu yksityiskohdat parisuhteen rekisteröinnistä. Rekisteröintiä varten on tuunattu oma kynä. ;) Kukat on tilattu ja maljakot järjestetty. Musiikki on hoidossa. Juhlapaikan henkilökunnan kanssa ollaan käyty läpi tekniikkaan liittyvät asiat. Paikkakortit, opasteet ja koristeet on askarreltu ja pöytäkartta tehty. Karkit on ostettu karkkibuffettiin. Ohjelma ja aikataulu on käytännössä valmis. Valokuvaaja tulee ottamaan meistä ne ns. "viralliset pönötyskuvat", ja kuvaa myös juhlassa. Lapsia varten on mietitty tekemistä ja niille ihan pienimmille järjestetty syöttötuolit. Niin ja koirallekin on järjestetty hoito, ilman sitähän me ei voitaisi olla koko päivää poissa. Ainakin näin äkkiseltään tuntuisi, että kaikki alkaa olla järjestyksessä. Mutta tässä kun tarpeeksi miettii ja hermoilee, mä olen ihan varma, että me ollaan unohdettu jotain ihan oleellista..

Tuo kauniimpi puolisko on huomattavasti mua taitavampi käsistään ja selvästi enemmän sellainen askartelu-orientoitunut. Ja hänellä on vielä periaatteena, että kaikki mahdollinen tehdään itse. Joten mäkin, jolla on peukalo suurinpiirtein keskellä kämmenselkää, en ole mitenkään voinut välttyä askartelulta. Ihan mielellään mäkin kaikkea näpertelen, mutta tälläinen hääaskartelu ihan tässä mittakaavassa ei ole kyllä mun heiniä. :D Mutta koska tuo kauniimpi puolisko esimerkiksi halusi itse ommella lautasliinat häitä varten, niin mikäs siinä, kyllä se mulle sopii, kunhan mun ei vaan itse tarvitse ommella ensimmäistäkään! ;) Mä mieluummin liimailen niitä pieniä sydämiä paikkakortteihin. 

Vaikka nyt jännittääkin, mä toivoisin kovasti, että me pystyttäisiin molemmat sitten lauantaina nauttimaan joka tavalla meidän juhlasta. Ollaan itse mietitty, että nyt kun kerrankin kutsutaan koko lähipiiri koolle, toivottaisiin, että todella ehdittäisiin juttelemaan kaikkien kanssa ja viettämään ihmisten kanssa aikaa ihan kunnolla. Sen takia muuten iskettiin itsemme istumaan samaan pitkään pöytään kavereitten kanssa. Jos me kerrankin saadaan kaverit samaan aikaan paikalle, ei me haluta istua keskenään erillään muista. Toivottavasti päivästä tulee kaunis ja kaikin puolin onnistunut. :)