Melkoisessa sumussa on menneet muutamat viime päivät...

En jaksa nyt ihan hirveän yksityiskohtaisesti alkaa asioita selostamaan. Mutta noin lyhyesti: vauvaprojekti jouduttiin laittamaan toistaiseksi tauolle. Syynä on tuo rinnan patti, johon nyt sitten kuitenkin  suhtaudutaan vakavammin kuin aluksi. Ensin oli puhetta pelkästä ultraäänestä, mutta nyt joudun sen lisäksi vielä mammografiaan. Ja klinikan lääkärin mukaan tässä tilanteessa pitää odottaa, että tämä pattiasia on kokonaan selvitetty ja hoidettu. Vauvaprojekti on siis tauolla toistaiseksi, ihan tarkkaanhan ei voi vielä sanoa, miten kauan tässä menee. Riippuu hyvin paljon siitä, mikä tuo patti on laatujaan. Clomifenit ehdin tähän kiertoon juuri syömään, ja siis saamaan ne kaikki mukavat sivuvaikutukset mitä siitä tulee, niin kuin nyt vaikka kuumat aallot ja vaihtelevat vatskivut.

Ihan hirveän kauan en onneksi joudu tuota ultraääntä ja mammografiaa odottamaan. Ja jos siis kaikki menee hyvin ja sen jälkeen saa heti puhtaat paperit, niin hoitoja voisi varmasti jatkaa jo seuraavassa kierrossa. Mutta jos noista tutkimuksista seuraa jotain, niin sitten ei vielä kukaan tiedä, miten pitkälle hoitojen jatkuminen menee.

Kyllähän sen järki sanoo, että tämä on ainoa millään tavalla järkevä ratkaisu tässä tilanteessa. Mutta silti, hoitojen taukoon laittaminen, vaikka vain hetkeksi, on ihan hirveä pettymys. Ja toisaalta tuo patti ja siitä seuranneet toimenpiteet ovat jo pienoinen järkytys sinänsä. Joten kyllähän tässä on sulattelemista.

Onneksi tässä on kuitenkin sen verran paljon kaikkea puuhaa, ja enimmäkseen mukavaa sellaista, ettei tätä asiaa ehdi koko aikaa ajatella. Häihin on reilu kuukausi aikaa, ja aika paljon kuitenkin vielä tehtävää ja ajateltavaa ennen sitä. Tänään vietettiin mukavan leppoisa vapaapäivä Tampereella. Suurin syy tähän Tampereen reissuun (joka ei suunnannut klinkalle) oli se, että voitiin hakea meidän sormukset. Ja täytyy sanoa, että kyllä ne on KAUNIIT! <3 Oltiin oikein tyytyväisiä tähän ratkaisuun, ettei otettu enää toisia sormuksia, vaan otatettiin kivet näihin jo olemassa oleviin. Tehtiin myös jotain muita pieniä hankintoja häitä ajatellen.

Koska vietettiin kerrankin päivää Tampereella ilman mitään aikataulua, käytiin Hilpeys ja ennakkoluulo -näyttelyssä Työväenmuseo Werstaalla. Näyttely kertoo seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen elämästä Suomessa 70-luvulta lähtien. Meillä ei juurikaan ollut odotuksia mihinkään suuntaan tuota näyttelyä kohtaan. Ja näyttely osoittautui kyllä varsin positiiviseksi kokemukseksi. Siinä sopivassa suhteessa asiaa ja vähän pilkettä silmäkulmassa. Paljon löydettiin sieltä mielenkiintoisia juttuja. Mikä mua kyllä jaksaa joka kerta yhä uudestaan järkyttää on se, miten vähän siitä on aikaa, kun homous oli Suomessa laitonta. Tai miten vähän aikaa parisuhteen rekisteröinti tai perheensisäinen adoptio ovat olleet mahdollisia. Voisihan tätä listaa jatkaa vaikka miten pitkälle. Suomen lainsäädäntö kun raahaa edelleen armottomasti jäljessä, mitä tulee seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin. Josko vaikka tuo sukupuolineutraali avioliittolaki voisi olla seuraava askel kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa.

 

2013-08-16%2013.16.12-normal.jpg

Werstaan Hilpeys ja ennakkoluulo -näyttelystä