Heinäkuu tuli ja meni, kuten myös klinikan kesäloma. Ja kun menkatkin alkoivat, otin puhelun klinikan suuntaan ja tehtiin suunnitelmaa seuraavaa raskautumisyritystä varten.

Saman kaavan mukaan mennään kuin aikaisemminkin, se on kuitenkin suhteellisen hyväksi havaittu. Eli jälleen Clomifenia kp 3-7, uä kp 10-12 ja sen jälkeen lasketaan Pregnylin pistos- ja inseminaatioajankohta. Jälleen kerran kävi näitten kiertopäivien kanssa sikäli huono tuuri, että tuo ultraääni pitää saada perjantaille. Ja kun tästä hemmetin tuppukylästä ei saa gynekologille aikaa perjantaisin, joudutaan siis ajelemaan Tampereelle klinikalle tuota ultraääntä varten. Ja siis se uä kestää noin 5 minuttia ja matka Tampereelle 1,5h suuntaansa. Mutta minkäs teet.

Mä olen kokenut myös lieviä kauhun hetkiä tässä viime päivinä. Oon aina silloin tällöin rinnat tunnustellut läpi, ja tiedän ettei niissä mitään kovempia muhkuroita ole. Ja nyt sitten kuitenkin löysin toisesta rinnasta patin. Oli vielä sen verran iso, että löysin sen ihan vahingossa. Ensin iski paniikki; mulla on oikeasti rinnassa patti. Sitten luonnollisesti vähän googlettelin (kuinkas muutenkaan). Sen jälkeen kuitenkin vähän rauhoituin, koska patti ei kuitenkaan näin maalaisjärjellä tarkasteltuna täyttänyt mitään pahan patin kriteereitä. Mulla on myös noin hormonijutut aika paljon rintoja turvotelleet ajoittain, joten jo tässä kohtaa tuli itselle mieleen, voisiko kyse olla jostain sellaisesti. Klinikalle sitten soittelin, että mites nyt tämmöisen patin kanssa tehdään, pitääkö se hoitaa pois päiväjärjestyksestä ennen kuin hoitoja voi jatkaa. Onneksi tää mun patti oli kuitenkin selvästi lähtenyt pienentymään menkkojen alkamiseen liittyen, joten todennäköisesti kyseessä on "vain" joku hormonipatti. Klinikan lääkäri kuitenkin halusi, että käyn täällä kotipuolessa sitä jossain näyttämässä, ennen kuin voin Clomit seuraavan kerran aloittaa. Työterveyteen sain ajan heti seuraavalle päivälle, ja siellä todettiin, ettei mitään kovin vakavaan littyvää vaikuttaisi olevan, lähinnä siis kun patti on lähtenyt pienentymään, eikä ole suurentuneita imusolmukkeita. Kuitenkin sain lähetteen rintojen ultraääneen, mutta se on kuulemma lähinnä varmistelua. Ja lupa jatkaa hoitoja ja aloittaa Clomit tuli.

Vaikka mä tiesinkin jo ennen lääkäriin menoa, että kyseessä on erittäin todennäköisesti joku hormonipatti, niin kyllähän tuo pysäytti hetkeksi. Ja kuulemma aina tälläiset pitää käydä tarkistuttamassa, vaikka itsestään pienenemään lähtisivätkin. Toisaalta kun miettii, että tässä viime kuukausina  hoitojen aikana mulla saattaa kuppikoko hyvin vaihtua yön aikana suuntaan tai toiseen ja tuntuu, että rinnat on ainakin puolet ajasta turvoksissa ja kipeinä, niin ei kai se mikään ihme ole, jos niihin joku pattikin pääsee kehittymään. Ja kieltämättä helpottaa kun on se ultraääni vielä tulossa, niin sen jälkeen sitten ei ainakaan enää tarvitse murehtia tätä asiaa.

Mutta nyt siis neljäs kierros alkakoon! Toivottavasti parin viikon päästä olisi edessä taas inseminaatio ja josko sitten vaikka tällä kertaa tärppäisi.