Kun meidän vauvaprojekti on tullut eri yhteyksissä puheeksi, aika pian päästään yleensä siihen, mistäs se sperma sitten tulee. Meiltä onkin monesti kysytty, miksi me päädyttiin käyttämään tuntematonta luovuttajaa klinikan kautta, eikä omaa luovuttajaa ja muumimuki-menetelmää. Noin yleisesti ottaen haluaisin sanoa näistä asioista, että millaista luovuttajaa käyttää, riippuu aina yksilöllisesti parin/yksilön elämäntilanteesta ja toisaalta lähipiiristä. Jos oma luovuttaja sattuu olemaan saatavilla, saa luontevasti sovittua kaikista käytännön järjestelyistä ja luovuttajan osuudesta lapsen elämässä, niin mikäs siinä. Meille oli kuitenkin alusta asti selvää, että halutaan käyttää klinikan tuntematonta luovuttajaa.

Ehkä selkein syy, miksi me päädyttiin käyttämään tuntematon luovuttajaa on, että meillä molemmilla on alusta asti ollut ajatus, että meidän perheeseen tulee kuulumaan vain me kaksi äitiä ja sitten ne mahdolliset lapset. Me ei olla missään vaiheessa haluttu mitään kolmansia osapuolia meidän tulevaan perheeseen. Ja ollaankin koettu meille luontevaksi, että kun luovuttaja on tuntematon, hän ei silloin ole mitenkään yhteydessä meidän perheeseen, tai osallinen lapsen elämään. Kuten todettu, musta on hienoa kun jotkut voivat käyttää tuttua luovuttajaa, joka voi tilanteesta riippuen olla enemmän tai vähemmän lapsen elämässä mukana. Alusta lähtien on kuitenkin ollut selvää, että se ei ole meidän juttu. 

Vaikka lapselle tullaakin sitten kertomaan, miten hän on alkunsa saanut, meidän ei ole missään vaiheessa tarkoitus alkaa puhumaan isästä. Luovuttaja on meille nimenomaan luovuttaja, ei isä. Tässä tulee ehkä vastaan se, miten määritellään äiti ja isä. Meillä on se ajatus, että äitiys tai isyys ei ole pelkästään biologinen juttu, vaan ennen kaikkea sosiaalinen. Ajatellaan nyt vaikka sosiaalista äitiä tai adoptiovanhempia; vaikka tuo biologinen yhteys puuttuu, he ovat kuitenkin 100%:sti vanhempia lapsilleen. Meillä kun ei ole luovuttajaan minkäänlaista yhteyttä, hän on silloin ainoastaan luovuttaja, eikä lapsen isä. Ollaan myös mietitty, että kun kyse on tuntemattomasta luovuttajasta, mutta jos lapselle kuitenkin puhuu isästä, lapsi saattaa ehkä helpommin kokea luovuttajan persoonallisena isänä. Lapsi saattaa helpommin alkaa kaivata häntä ja kokea, että häneltä puuttuu jotain. Tällöin saattaa helposti syntyä erilaisia ajatuksia ja kuvitelmia luovuttajasta (mitkä tuskin pitävät paikkaansa), jotka mahdollisesti tuottavat suuren pettymyksen, jos lapsi haluaa joskus luovuttajan selvittää. Tämänkin takia halutaan puhua luovuttajasta mahdollisimman neutraaliin sävyyn. Me ei myöskään haluta itse, eikä haluta meidän lapsen ajattelevan, että häneltä puuttuisi jotain. Meidän perhe nyt vaan on vähän erilainen kuin monen muun, ja siinä on kaksi äitiä.  

Meilläkin on varsin hyvin tiedossa, että lapsella on oikeus 18-vuotta täytettyään saada luovuttajan henkilöllisyys selville. Ja jos hän sen haluaa selvittää, niin mikäs siinä. Ollaan jo puhuttu, että koska paljon klinikat käyttävät tanskalaisen spermapankin spermaa, me sitten lähdetään koko perhe käymään Köpiksessä, jos lapsi sitä haluaa kun täyttää 18. :) Mä ajatten myös, että jokaisella pitää olla oikeus selvittää juurensa niin halutessaan. Ja jos vaikka lapsella saattuu olemaan iso nenä, pisamia tai jokin muu piirre mitä mulla ei ole, on luonnollista miettiä, minkä näköinen on se ihminen, jolta nuo piirteet ovat tulleet. 

Sitten vielä mainittakoon se ikävä puoli, mikä luovutetun sperman käyttämiseen liittyy. Sperma maksaa 820 euroa/olki (vaihtelee tietysti vähän klinkkakohtaisesti). Ja kun tässä joutuu kuitenkin useamman kerran yrittämään, niin eipä ole ihan halpaa lystiä (niin kuin ei ole tietysti muutenkaan). Että jopa on melkoinen litrahinta silläkin tavaralla, luulisi sillä hinnalla saavan sitten hyviä uimareita. ;)