Oltiin tänään keskustelemassa hääkakkuasioista. Ollaanhan me nyt joskus jotain kakkuja ostettu aikaisemmin, mutta ne on olleet huomattavasti pienemmälle porukalle, ja jotain valmiita kakkuja suoraan hyllystä. Meillä oli kyllä ajatus siitä, minkä tyyppinen kakku halutaan (ja onneksi ollaan  aikalailla samoilla linjoilla näissä asioissa). Mutta eihän meistä kumpikaan ollut tajunnut, että me todellakin saadaan Juuri Sellainen Kakku kuin mitä halutaan! Eihän me nyt olla tälläisessä tilanteessa ennen oltu, joten ei meille oikeesti ollut tullut edes mieleen, että me saadaan todellakin valita kaikki pienimmätkin osa-alueet juuri niin kuin halutaan! :D Ja mehän valittiin, pohjasta lähtien täytteisiin, koristeihin ja esillepanoon. Suklaata kakkuun ei ollut suunnitelmissa tulla. Tuo kauniimpi puolisko kuitenkin sattuu rakastamaan suklaata yli kaiken, ja olisitte nähneet sen silmien loiston kun selvisi, että siihen kakun päälle voi sitten kyllä laittaa jotain koristelujuttuja suklaasta. ;) Oli oikeesti tosi siistiä! Puhuttiin sitten jälkikäteen, että kun ei me tosiaan montaa kertaa tulla kakkuja tähän tyyliin tilaamaan, niin olkoon nyt sitten tällä kertaa juuri sellainen kuin halutaan. 

Sormusasiatkin saatiin hoidettua viime viikolla, nyt vaan odotellaan viestiä, milloin ne saa noutaa. Me ei kumpikaan normaalissa arkikäytössä käytetä kihlasormuksen lisäksi juurikaan sormuksia. Joten tultiin siihen tulokseen, ettei oteta enää uusia sormuksia. Jotain haluttiin kuitenkin sormuksiin häistä muistuttamaan. Tuota meidän kihlasormusta sattuu olemaan kahta mallia, kivillä ja ilman. Kihlasormukset olivat kivettömät, joten päädyttiin siihen, että otetaan nyt sitten ne kivet häiden kunniaksi. Itse asiassa meiltä on myös aikanaan jäänyt kihlasormukset kaiverruttamatta, joten hoituu sekin samalla, kun nuo kivet istutetaan. Vaikka ei me paljoa niitä sormuksia käytetäkään, niin näköjään noihin kihlasormuksiin on vaan päässyt tottumaan, kun koko ajan huomaan nypeltäväni nimetöntä, mistä sormus puuttuu. 

Niin, ja tuolla kauniimmalla puoliskolla ehti muuten jo olla polttaritkin. :) Tulivat muuten aivan täytenä yllätyksenä, eihän hälle ollut tullut mieleenkään, että sellaisia oltaisiin puuhaamassa. Ja mulla oli oikein tekemistä, etten möläyttänyt sitä vahingossa missään kohtaa. Nyt sen myös huomasi, että kun on kaikki mukavat (ja muutkin) asiat tottunut jakamaan toisen kanssa, on kamalan hankalaa, kun ei saakaan kertoa jotain juttua! :D Mä en oo koskaan ymmärtänyt sellaisia polttareita, jossa joku puetaan väkisin mukahassuihin vaatteisiin, pistetään se tekemään jotain ihan älytöntä tai nolataan jotenkin ja lopuksi juotetaan hirveeseen känniin. Ja tiedän myös, ettei tuo kauniimpi puoliskokaan olisi sellaisesta välittänyt. Musta olikin tosi ihanaa, että ne hänen kaikkein läheisimmin ystävät pitkältä ajalta olivat miettineet juuri sellaista mukavaa tekemistä ja yhdessä olemista, mistä tuo kauniimpi puolisko pitää. Varmasti jäi koko porukalle mukavat muistot siitä päivästä! :)

Oon muuten, netissä ja muutenkin, törmännyt sellaiseen, että ilmeisesti on aika kirjavaa tuo kohtelu ja suhtautuminen naispareihin (tai mihin tahansa ei-heteropareihin) liittyen. Jossain paikoissa ei haluta järjestää homohäitä, jollain valokuvaajalla on ylitsepääsemättömiä ongelmia homoparin kanssa ym.. Meidän saama kohtelu ja suhtautuminen on kuitenkin ollut ainakin tähän mennessä pelkästään positiivista. Kun käytiin hääpaikkaa ensimmäisen kerran katsomassa, tuli heti selväksi, että ollaan naispari. Eikä sitä kommentoitu millään tavalla, vaan kyseltiin luontevasti mitä ME haluttaisiin. Meillä oli myös onnea kun löydettiin hyvä kuvaaja, joka ei pidä naisparin häitä mitenkään ihmeellisinä, lähinnä kai mielenkiintoisena kuvaamisen kannalta. :) Sormusasiat ovat myös hoituneet oikein mallikkaasti, tosin siihen ehkä vaikuttaa se, että hoidettiin se asia Tampereella. Täällä tuppukylän seudulla kun joskus aikaisemmin käytiin kihlasormuksia ekaa kertaa katsomassa, ei meihin oikein osattu suhtautua vaan törmättiin tähän Kumpi teistä on morsian? -ilmiöön. Eikä tahtonut oikein mennä jakeluun, että molemmat. :D Mutta sen jälkeen kun tosiaan alettiin siellä Tampereella hoitaa näitäkin asioita, ei mitään suhtautumisongelmia ole ollut. 

Esimerkiksi kun hääpaikkaa varattiin oli ihan luontevaa, että tuli heti ilmi, että kyseessä on naisparin häät. Kuitenkin kun varasin aikaa tuohon hääkakkukeskusteluun, mä en kokenut mitenkään tarpeelliseksi mainita, että niin juu, me ollaan muuten sitte lesboja. Koska sikäli kun olen asiat ymmärtänyt, ei ole erikseen olemassa homokakkuja, on vain kakkuja. No, kun sinne konditoriaan mentiin, tuli kyllä hyvin nopeasti selväksi, että ollaan naispari ja hakkimassa kakkua meidän häihin. Eikä ilmekään värähtänyt, ei tullut yhtään nielaisua tai liian pitkää taukoa lauseiden välissä. Voi kumpa aina ja joka paikassa meihin suhtauduttaisiin näin! Tai siis, näinhän sen pitäisi olla, mutta valitettavasti vaan edelleenkään ei läheskään kaikissa paikoissa ole. Se vaikutus tuolla kyllä oli, että mä heti päätin, että jatkossa jos joskus tarvitaan kakkuja, ne hankitaan muuten tuolta! :)