Tässä ollaan nyt sitten viime päivinä ja viikkoina tuskailtu tuon patin kanssa, jonka rinnastani löysin. Ensinnäkin on tietysti ollut kova huoli patin laadusta. Samalla ollaan sitten harmiteltu ja tuskailtu sitä, että hedelmöityshoidot piti laittaa tauolle siksi aikaa, että tuo pattiasia on selvitetty. 

Olivat muuten pitkiä nuo päivät, jotka piti odottaa tutkimuksiin pääsyä! Nyt on kuitenkin sekä mammografia, että rintojen ultraääni takana. Ja nyt voi huokaista helpotuksesta! Mistään vaarallisesta (siis ts. rintasyövästä) ei ollut kyse ja päästään jatkamaan hoitoja heti seuraavasta kierrosta. Jee!! :)

Kyllähän tuo pelästytti monella tavalla. Ja samalla harmitti hoitojen tauottaminen. Mutta on ihan selvää, että tälläisessa tilanteessa täytyykin hoitoja vähän viivyttään. Klinikalle kun jouduin soittelemaan useaan kertaan asiaan liittyen, siellä oltiin aivan ihania! Nuo ihmiset tietävät, miten ikävältä se hoitojen taukoon laittaminen tuntuu, ja millaisia ajatuksia se herättää. 

Samaten tuo kauniimpi puolisko oli aivan ihana tuki tämän episodin ajan. Vaikka välillä hysteerisesti panikoinkin asiasta, hän pysyi rauhallisena ja oli se järjen ääni. Toisaalta hän ei myöskään vähätellyt mun ajatuksia tai tunteita. Tuona tutkimuspäivänä hän myös ehdottomasti halusi lähteä mukaan, vaikka se siis käytännössä tarkoitti hänen kohdallaan lähinnä odotushuoneessa istumista. Ilman häntä olisin varmasti jo kiivennyt pitkin seiniä. 

Ja vielä lopuksi, muistakaahan ihmiset tutkia ne rintanne säännöllisesti! Se on pieni vaiva, mutta ajoissa havaitut muutokset voidaan hoitaa paljon helpommin, kuin ne myöhään havaitut.