Ja taas on se vaihe kierrosta, että piti poiketa ultraäänessä. Sen jälkeen kun toinen inseminaatio epäonnistui, mulla on ollut vähän surkea fiilis koko vauvaprojektista. Vaikka järki sanookin, ettei mitään hätää ole ja kaikki on mennyt niin kuin pitääkin, jostain syystä on vaan hetkittäin iskenyt ihan täysi epäusko, saadaanko me ikinä vauvaa. Joo mä tiedä, me ollaan oikeasti yritetty vasta se kaksi kertaa, olisi oikeasti ollut paljon epätodennäköisempää, että heti olisi tärpännyt. Jotkut joutuu yrittämään helposti vuodenkin. Johtuuko sitten näistä vähän heittävistä hormoneistakin, mutta surkealta kuitenkin on tuntunut. Eikä sillä ole järjen kanssa ollut mitään tekemistä, minkäs sille voi kun on tuntunut pahalta.

Täältä kotipaikkakunnalta en saanut ultraääniaikaa näin vähän ennen juhannusta, joten piti sitten reissata sen takia se puolitoista tuntia klinikalle asti. Sikäli oli kuitenkin ihan hyvä, että tuli poikettua siellä, koska sain samalla juteltua lääkärin kanssa. Sen jälkeen kun ultratessa lääkäri oli taas kerran päivitellyt miten jänniltä mun pco-munasarjat näyttää (ja vissiin niissä tosiaan on jotain kummallista, koska sekin kai on melkoisesti kaikenlaisia munarjoja nähnyt), oli sitten hyvä kysyä, miltä meidän mahdollisuus onnistua inseminaatiolla vaikuttaa. Ja kuulemma, vaikuttaa oikein hyvältä. Huh, miten helpottavalta tuntui kuulla se ääneen sanottuna! Ensinnäkin kuulemma, iän puolesta mulla on hyvät mahdollisuudet onnistua, viiden vuoden päästä olisi jo hankalampaa. Ja sitten toiseksi, harvoin kahdella ekalla inseminaatiolla tärppää, joskus niitä voidaan kuulemma tehdä viisi tai kuusikin, jos on muuten kaikki edellytykset tulla raskaaksi. Olenhan mä oikeastaan tuon kaiken jo tiennyt, mutta nyt oikeasti ekaa kertaa uskoin sen! :)

No, mutta Clomifen oli jälleen tehnyt tehtävänsä, ja molemmissa munasarjoissa olisi hyvännäköinen johtofollikkeli kasvamassa. Eli vielä päästään kertaalleen yrittämään ennen kuin klinikka on heinäkuun kiinni. Lääkäri taas muistutteli, että se pieni kaksosraskauden riski tulee olemaan tälläkin kertaa. Kaksikin otetaan mielellään vastaan, mutta jos sieltä jo tulisi edes se yksikin. :)