Oltiin viikonloppuna Leimautumispäivillä, eli Pirkanmaan Prideilla Tampereella. Jostain luin, taisi olla Aamulehti, että Leimautumismarssilla oli meidän lisäksi noin 400 henkeä. Että ihan mukava määrä lopultakin. Aluksi kun näytti, että eihän täällä ole väkeä ollenkaan. Mutta kyllä siitä ihan komea letka tuli marssimaan Tullinkamarinaukiolta Hämeenkatua pitkin Laikunlavalle.

Melko rauhassa siellä sai kyllä marssia. Mitä nyt muutama oman elämänsä sankari huuteli hävyttömyyksiä kaljakuppilasta suhteellisen mukavassa maistissa (siis yhdeltä iltapäivällä). Ja se nyt oli ihan odotettavissakin. Laikunlavalla viihdyttiin sitten vielä varmaan pari tuntia. Oltaisiin ehkä viihdytty pidempäänkin, mutta tuuli oli melkoinen ja alkoi tulla kylmä, vaikka aurinko paistoikin. Ihan hauskaa ohjelmaa sinne oli saatu aikaiseksi. Erityisesti tykkäsin bändistä, joka siellä soitti. Ei kyllä ehkä ollut ihan mun musiikkia, mutta tykkään kuunnella kaikenlaista musiikkia livenä, jos vaan oikeasti osataan soittaa ja laulaa. Ja nyt siis kyllä osattiin.

Vähän jotenkin haikeana katselin niitä perheitä, joita oli jo siellä marssilla ja jokunen enemmän vielä siellä Laikunlavalla. Kovasti kuitenkin toivottaisiin, että meillekin kohta se pikkuinen olisi tulossa. Tuon kauniimman puoliskon kanssa silti jo puhuttiin, että kyllä me lähdetään siitä ajatuksesta, että jos ensi vuonna sitten päästäisiin Tampereen prideille vaunujen kanssa. :)

Vietettiin viikonloppua muutenkin Tampereen suunnalla. Ja tehtiin samalla vähän hankintoja häitä varten. Oltiin ajateltu, että voitaisiin alustavasti katsella vaatteita häihin. Mulla on kyllä ollut koko ajan selvä ajatus, millaisen hääpuvun haluaisin. Ja nyt ei ole kyse mistään hillittömästä kermakakusta huntuineen. :D Mutta siis valkoinen mekko meille tulee molemmille, joskaan ei mikään perinteisen hääpuvun mallinen. Ja siinä kun niitä kauppoja kierreltiin, sattuikin silmään osumaan juuri sellainen mekko, mitä olin ajatellut. Kädet täristen kävin sitä sitten sovittamassa, ja jos sitä ei lasketa, että se oli hieman liian pitkä (niin kuin nyt kaikki vaatteet aina mulle), se sopi kuin nenä päähän! Ja kun kauniimman puoliskon vaateasia on jo jonkun aika ollut hoidossa, niin meillä siis alkaa tämä puoli olla järjestyksessä! Aika jännää kyllä! :)

Käytiin samalla sitten ostamassa molemmille kengät vielä kengätkin. Ne ei ehkä sitten ole mitkään perinteiset hääkengät, mutta kovasti meidän näköiset. Ja selvä ajatushan meillä olikin, että kengissä pitää olla "se joku juttu" ja tarkkaan kyllä tiedettiin, mitä etsittiin. Muutenkin halutaan tehdä häistä meidän näköiset, joten halutaan sitten myös muuten olla omia itsejämme. Lisäksi haettiin vielä askartelutarvikkeita kutsuja, paikkakortteja ja muuta varten. Niillä paikkakorteilla nyt ei vielä ole kiire, mutta kutsuja voi kyllä alkaa kohta väsäämään. Ja äkkiä se syyskuu sieltä tulee, että todennäköisesti tässä tulee vielä kiire näiden hääjärjestelyjen kanssa. :)