Me ollaan vauvaprojektin alusta asti yritetty kuvata projektin eri vaiheita. Tosin lähinnä kuvissa on me menossa klinikalle tai tulossa sieltä pois, eli niitä kädenmitan päästä otettuja pärstäkuvia alkaa olla jo melkoinen pino. On meillä sitten jokunen odotushuoneessa otettu ja muukin kuva. Mutta vaihtelun vuoksi, tällä kertaa tuo kauniimpi puolisko kuvasi myös Pregnylin pistämisen. Mä yritin kyllä tarjota sitäkin vaihtoehtoa, että hän voisi vuorostaan painaa mäntää, mutta kuulemma mieluummin hoiti kuvaamisen. Kuvat on tietenkin meitä itseäkin varten, mutta myös sitä tulevaa lasta silmällä pitäen otettu. Kuitenkin siinä vaiheessa kun päästään siihen, että lapsi alkaa kysellä miten hän on tähän maailmaan tullut, on meillä jotain konkreettista näytettävää projektin kulusta ja sen vaiheista.

Pregnylin sain tällä kertaa onneksi pistää kotona, eikä tarvinnut salakuljettaa sitä missään eväsrasiassa työpaikan jääkaappiin. Ekoilla kerroilla pistäminen vähän jännitti, mutta nyt se alkaa mennä jo vähän rutiinilla.

Vuorokausi Pregnylin pistämisen jälkeen mentiin sitten klinikalle. Meidän oma lääkäri teki mulle viime viikolla vielä ultraäänen, mutta jäi sen jälkeen kesälomalle. Eli tiedettiin jo etukäteen, että kolmannen inseminaation tekee eri lääkäri kuin yleensä. Mä oon keskustelupalstoilta ja blogeista lukenut jonkun verran kokemuksia lääkärin ja henkilökunnan jatkuvasta vaihtumisesta ja sen tuomasta epävarmuudesta, sekä myös joidenkin klinikoiden nihkeästä suhtautumisesta naispareihin. Me ollaan oltu erittäin tyytyväisiä klinikkaan ja siellä saamaamme kohteluun. Samaten meitä on tätä kolmatta inseminaatiota lukuunottamatta hoitanut sama tuttu lääkäri. Ja tämäkin lääkärin vaihtuminen oli varsin fiksusti hoidettu, koska viime viikon ultrassa lääkäri kertoi jo kertoneensa kollegalleen meistä ja että oltaisiin inseminaatioon tulossa seuraavalla viikolla. Tuntui ihan mukavalta, että hoidon jatkuvuudesta huolehditaan. Lääkärille inseminaatio on ehkä teknisesti pikkujuttu, mutta meille se ei ole millään tavalla mikään pikkujuttu.

Kolmas inseminaatio sujui kuten aikaisemmatkin. Mulla oli maha melkoisen kipeä inseminaatiota edeltävänä päivänä, ja olin aivan varma, että ovuloin jo silloin ja inseminaation kanssa ollaan liian myöhässä. Mutta ei, siellä näkyi ultraäänessä molemmilta puolilta olevan juuri kohta munasolut irtoamassa. Eli hyvällä ajoituksella mentiin taas. Jotenkin meillä molemmilla, siis sekä mulla että tuolla kauniimmalla puoliskolla oli kyllä toiveikkaampi fiilis sen toisen inseminaation jälkeen. Mutta saa nähdä, parin viikon päästä tietää.

Toimenpiteen jälkeen juteltiin ekaa kertaa hieman pidempään myös kätilön kanssa. Vaikka me (mä etenkin) ollaan kyllä etsitty tietoa kaikea maailman asioista ja aika hyvin niistä jo tiedetään, oli kiva, että joku kävi meidän kanssa vielä käytännön asioita läpi. Samalla oli sitten vielä mahdollisuus kysyä asioita, mitä ei aikaisemmin ole muistanut.

Eli nyt sitten peukut ja varpaat pystyyn seuraavaksi kahdeksi viikoksi!