No niin, ultaraäänessä tuli käytyä, ja siellähän se komea johtofollikkeli näkyi! :) Vähän jännitti etukäteen, koska jos sitä follikkelia ei olisi siellä ollut, olisi yrittäminen siirtynyt taas ainakin kuukaudella eteenpäin, ja koska silloin alkaa lähestyä jo heinäkuu jolloin klinikka on kiinni, olisi ollut riski, että seuraava yritys olisi mennyt syksyyn. Mutta nyt siis lähiaikoina suunnataan siihen toiseen inseminaatioon. Mainittakoon muuten mun munasarjoista sellainen asia, että mulla on ongelmana polykystiset munasarjat. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ilman lääkkeitä sitä ovulaatiota ei välttämättä tapahtuisi. Joten sen lisäksi, että meidän perheestä sattuu puuttumaan se mies, niin kyllä tässä raskautumisessa ihan oikeakin ongelma on (en laske sitä miehen puuttumista todelliseksi ongelmaksi).

Asustellaan siis tälläisessä pikkukylässä, ja (lähin) klinikka jossa käydään on noin puolentoista tunnin matkan päässä Tampereella. Onneksi näitä kaikkia ultraäänireissuja ei tarvitse tehdä sinne Tampereelle asti, vaan voidaan käydä tuossa naapurikaupungissa. Sitten aina soitellaan klinikalle, miltä ultraääni näytti, ja saadaan sieltä toimintaohjeet. Nyt kun tuo johtofollikkeli siis tosiaan näkyi, lääkäri laski sen koosta inseminaatiopäivän ja antoi ohjeet, koska pistetään Pregnyl. Pregnyl on siis se "irroituspiikki", joka takaa sen, että ovulaatio varmasti tapahtuu. Sinänsä Pregnylin pistäminen ei ole teknisesti kovinkaan hankalaa, liuotin ja kuiva-aine sekoitetaan keskenään ja lääke pistetään pienellä neulalla ihon alle. Mielikuvitusta on tosin joutunut hieman käyttämään, kun lääke on pitänyt jotenkin kuljettaa töihin. Se nimittäin pitää säilyttää jääkaapissa, joten olen pakannut lääkkeen, neulat ja ruiskun eväsrasiaan, minkä voi sitten huomaamattomasti laittaa työpaikan taukohuoneen jääkaappiin eväitten ja maitopurkkien viereen. Ja koska mitään muutakaan paikkaa ei ole, missä lääkkeen pääsisi rauhassa pistämään, on pakko mennä vessaan ja pytyn päällä sekoitella aineet keskenään. Ehkei ole ihan hygieenisin mahdollinen paikka, mutta minkäs teet, ainakin on toimivaksi havaittu systeemi. :)

Ensimmäinen inseminaatio jännitti huomattavasti enemmän kuin tämä toinen. Nyt kuitenkin tietää, miten homma toimii ja mitä on tulossa. Sitten on vaan taas jotenkin niin loputtoman pitkä aika odottaa, että saa tehdä sen raskaustestin.

Eilisessä lehdessä oli muuten Esko Valtaojan varsin osuva kolumni homoista ja sukupuolineutraalista avioliitosta. Valtaojahan oli myös yksi noista uusimmassa Imagessa samaa sukupuolta suudelleista. Valtaojan ajatukset eivät sinänsä olleet uusia, mutta varsin osuvaan muotoon ne oli saatu. Esimerkiksi Raamatun kantaa homouteen Valtaoja kommentoi toteamalla, että jos se kerran on "joka kirjaimeltaan Jumalan sanaa, niin ei muuta kuin orjuus takaisin ja naisilta turpa kiinni." Kolumnissa on mainittu myös tuo usein kuultu toteamus, että homoparien lapset kärsivät. Tästä Valtaoja muistuttaa, että on myös tutkimuksia, joiden mukaan homoparien lapset pärjäävät heteroiden lapsia paremmin.

Tuntuu aina mukavalta lukea lehdestä tai netistä joku homoja tai sukupuolineutraalia avioliittolakia puolustava juttu. Mutta kuitenkin en voi olla välillä ajattelematta, että 2010-luvun sivistysvaltiossa pitäisi olla jo itsestään selvyys, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisessa asemassa keskenään näin perustavaa laatua olevissa asioissa. Tasa-arvoinen avioliittolaki tulee kyllä Suomeenkin ihan varmasti. Vaikka toivoisinkin se tulevan mahdollisimman pian, valitettavasti samalla pelkään, että siihen voi kyllä vielä useampi vuosi mennä..